Kaljatornaado.

Hellurei! Kyllapas vasyttaa. Tuli nukuttua jotenkin huonosti, ja tuntui etta toinen vaan heratteli koko ajan. Huoh. No, huomenna on vapaapaiva, etta ei kait tuo niin kamalasti haittaa! Eilen oli mukava paiva. Yksi mun synttarilahjoista tuli eilen! Sain tallaisen: ihan oikean lepakon! Voitte varmaan kuvitella kuinka innoissani olin tasta lahjasta! En olisi ihan heti arvannut etta Robert ostaa mulle tallaisen. Kuulemma oli han selannut koko Necromance sivun lapi, ja heti tarttui tuo lepakko jotenkin hanen mieleensa, etta hanen piti sitten ostaa juuri se. Ihana! Kun olin hetken riemuinnut tata upeaa lahjaa, ajateltiin etta voisi ehka kayda tekemassa jotain. Kaytiin sitten parilla drinkilla. Mun teki mieli Bloody Maryja, ja Robert halusi iltapaiva kaljan, niin kaytiin sitten juomassa kaksi molempia. Sielta jatkettiin lahella olevaan pelibaariin. Siella siis voi pelata kaikki noita tollasia 80-luvun pelikoneita. Siis tarkoitan nyt peleja kuten Star Wars, autopelit, jne, eika mitaan pajazzoa tms. Robert voitti mulle pehmolelun! Istuttiin takaterassilla jonkun aikaa ja pelattiin neljan suoraa, ja se osoittautuikin paljon kivemmaksi kun ne pelikoneet. Aina ei nappaa! Koska Robert kyllastyi haviamiseen, niin ajateltiin etta jospa kaytaisiin viela tutustumassa yhteen uuteen panimoon joka on tassa meidan alueella. Ajattelin ensin etta tama on pelkastaan panimon baari, mutta olinkin vaarassa! Ihan kunnon panimohan se oli! Ja oli muuten hyvaa olutta! Maistoin heidan omaa ruis weizenia. Se on siis hefeweizenin ruisversio. Yleensahan ne tehdaan vehnasta. Itse kun tykkaan ruismausta seka hefeweizeneista niin oli pakko maistaa, ja taytyy sanoa etta tama oli yks parhaimmista oluista mita olen hetkeen maistanut! Hess on panimon nimi, siltavaralta etta jos he sattuvat sinnekkin pain joskus markkinoimaan tuotteitaan. Siellakin paatettiin pelata vahan, kun tarjolla oli lautapeleja. Oli tosi kivaa. Ostettiin rotille koiran herkkuja, joita he myivat siella. Olutmaistiaisten jalkeen haettiin paikallisesta delista leivat ja lahdettiin kotiin syomaan ja nokkaunille. Nokkaunien jalkeen lohottiin sangyssa pari tuntia ja sitten paatettiin ilta Ramones dokumentin kanssa. Oli aika rento paiva. Rottia tietysti vahan harmitti kun eivat kerenneet tulla leikkimaan, mutta yritin vahan lahjoa heita herkuin. Uskon etta onnistuin, silla oli aika tyytyvaisen nakoisia poikia. Tanaan on tullut taas yksi lahja postin mukana, mutten saa avata sita kun vasta sitten kun Robert tulee kotiin. Hanhan siis osti nama lahjat vahan myohemmin niin saan vasta nyt mun synttarilahjat. Huomenna alkaa yhden uuden baarin avajaisviikonloppu. Ollaan koko poppoo aika innoissaan, silla se aukeaa meidan entisen kantapaikan tilalle. Mina, Robert ja useampi meidan kavereista kaytiin ennen talla paikalla. Se oli meidan lemppari baari. Siella oli aivan parhaat tyontekijat, kivoja ihmisia kavi siella, hyvia keikkoja ja hyvat tarjoilut. Mutta sitten joku rikas kakara sai sen lahjaksi vanhemmiltaan ja teki siita jonkun hipsteri-electro-klubin jossa ihmiset veti pillereita ja kayttivat rumia ysarivaatteita. Eli loppui sitten se siella kaymineen kun seinaan. Mutta nyt paikalla on uusi omistaja, ja koko paikka on rempattu ja nyt se aukeaa sitten viikonloppuna! Jannaa! Ja tama uusi paikka vaikuttaa tosi lupaavalta ja ihan erilaiselta kun mikaan paikalla aikasemmin olleista baareista. Toivotaan parasta. Huomennahan se selviaa. Ollaan varmaan Robertin kanssa menossa huomeniltana yhdelle tai kahdelle tuonne uuteen baariin. Ajateltiin myos huomenna kayda siella Science Centerissa kun ei eilen jaksettu. Tanne on luvattu sadetta viikonlopuksi. Eli ehka se talvi alkaa taallakin....Kuulemma tornado varoitus on liikkeella nyt viikonloppuna? En oikeen tieda pitaisiko tuota uskoa, kahdesta lahteesta olen vain onnistunut lukemaan asiasta. Meillahan ei noita tornaadoja siis ole nain muuten, mutta kuulemma maaliskuussa vuonna 1983 nahtiin Los Angelesin alueella muutama sellainen. Meille yleensa tulee nama tallaiset mereltapain, ja heti kun ne rantautuu niin ne hiipuu, koska meilla ei ole sopiva ilmasto sen tapaisille myrskyille. Joten toivotaan ettei nyt tule mitaan tornaadoja. Etela Kaliforniassa ei ole edes kenellakaan kellareita, etta en tieda mihin me ahtaudutaan perheen voimin jos tulee paha paikka. Nettituttava kehotti varautumaan. Mutta miten varautua johonkin josta ei ole aikasempaa kokemusta? Ei ei ei...uskon naihin tornaadojuttuihin sitten kun paniikki alkaa. Toivotaan ettei ala ollenkaan :D Ainakaan saatiedotetta lukiessa oli paniikin merkit hyvin vahaiset, joten enpa minakaan sitten viitsi alkaa vouhottamaan, kun ei muutkaan. Rento meininki taalla meillapain, kuten aina. No, mina jatkan tasta viimeisten Marianne-karkkejen mussutusta. Tornaadovapaata viikonloppua jokaiselle!

Paluu arkeen.

No nyt on tasan viikko siita kun taytin 27 ja juhlat on vihdoinkin juhlittu! Sunnuntaina lounastettiin Robertin vanhempien kanssa pizzalla, ja sitten eilen vei Robertin sisko mut kaljalle iltapaivalla. Siihen ne tsembalot sitten vihdoinkin loppui. Talla viikolla pitaisi tulla Robertin ostamat lahjat, joten niita odotellessa...Mulla on pari koulukirjaakin joidenka pitaisi tulla talla viikolla. Katsotaan etta mitka ehtii perille ensin! Sunnuntaina aloitan Project Wildlifen hommat! Meen sinne tutustumaan tiloihin ja toimenpiteisiin. Mulle kerrottiin etta joskus aletaan jo ensimmaisella kerralla hoitamaan elaimia, muttei aina, joten kannattaa varmaan varautua laittamalla jotkut huonommat vaatteet paalle. Jannaa! Pikkulintujen kanssa teen ensin toita. Oon tasta varmaan maininnutkin jo, ja siitakin etta olin oikeassa kun mietein etta olisi hyva mainita etta olen myos tuolla Humane Societyssa toissa. Se auttoi mua saamaan taman paikan. Ihan kiva tapa lopettaa tama viikko/aloittaa uusi viikko; uusilla haasteilla! Haasteista puheenollen, mulla on taman lukukauden ensimmaiset kokeet tulossa talla viikolla. Torstaina on geologian seka taiteen kokeet, ja viikonloppuna ravinnon kokeet. Ensi viikolla viela sitten uskonnon kokeet. Huoh. Ei muuten, mutta unohdin ihan nuo geologian kokeet ja Robertilla on huomenna vapaata. Ollaan jo keksitty paivalle tekemista, joten pakko sitten varmaan illemmalla koittaa lukea vahan. Arsyttaa aina jos Robertilla on keskiviikko vapaata ja mulla kokeet torstaina. Tuntuu etta aina kay nain! Ainakin tanaan olin ajatellut lukea niin paljon kun mahdollista, tosin olen jo tassa tuhlannut ihan liikaa aikaa etta pitaisi varmaan kohta lopetella ja ryhtya toimeen! Huomenna kuitenkin kaydaan Balboa Parkissa, varmaan Science Centerissa katsomassa jotain dokumenttia, ja sitten elaintarhassa ja luultavasti levykaupassa. Toivotaan niin. En ma nyt koko paivaa jaksa lukea. Ehkei se nyt ole niin kamalaa jos se ensimmainen koe ei mene ihan putkeen? Se taide koe menee varmasti hyvin, silla oon tehnyt paljon muistiinpanoja ja ollut todella aktiivinen tunneilla, jne. Muutenkin, se on aika helppo nakki! Nyt kun on juhlat juhlittu niin on palattava arkeen, ja sitahan tassa pohditaan; uusia haasteita ja kokeita. Nailla mietteilla jatkuu tama viikko.

Jatkuvaa juhlintaa.

Tuntuu silta ettei naa mun synttarit lopu koskaan! Viime lauantaina oli siis synttaribrunssi, maanantaina kaytiin vaan baarissa ihan nain normaalisti, ja siella sitten tarjottiin synttarishotteja, tiistaina oli sitten oikeat synttarit ja kaytiin tacoilla ja kaljalla kavereiden kanssa, ja eilen veivat mun pari kaveria mut sushille! Minahan en syo kalaa, mutta onneksi tama sushiravintola tarjoaa meille kalattomillekkin sushivaihtoehtoja. Mun lemppari on ihan sellanen yksinkertanen rulla johon tulee (tietty riisi ja merileva) kurkkua, avocadoa ja cream cheesea. Mutta loytyy sielta ihan sellasia vahan erikoisempiakin vegerullia. Taytyykin muuten vieda Tytti sushille tuonne kun han tulee kaymaan! Oli kylla tosi hauskaa, ja synttarijuhlijat syovat ilmaiseksi, niin ruoka maistui entista paremmalle! Ja tanaan on Robert tilannut mulle synttarilahjoja, koska ei han aikaisemmin niita kerennyt tilata. Han osti mulle jotain sielta Necromance liikkeesta mista oon aikasemminkin puhunut! En tieda mita, mutta toivoin kerran elain rontgenkuvia mita siella myydaan, etta ehka han osti ne? Tosin siellahan myydaan vaikka mita ihanaa, etta ei voi valita vaarin! Huomenna pitaisi viela juhlistaa appivanhempien kanssa. Kunhan nyt muistan soittaa Robertin aidille. Tarkotus olisi kayda lounastamassa heidan kanssaan. Kaydaan mun lemppari pizzapaikassa, Luigi'sissa. Muistelin etta oltaisiin kayty Tytin kanssa tuolla hanen viime visiitillaan, mutta kaytiinkin Luigi'sin entisen omistajan pizzapaikassa, joka myy oikeeestaan melkeen identtista pizzaa. Eli hyvaa oli sekin! Aika samanlaiset taytteet oli kylla. Ehkapa naa synttarit loppuu joskus. Aika arvaamatonta kuitenkin etta tama hauskanpito jatkuisi nainkin pitkaan ja etta juhlista joita stressasin niin, tulikin yhdet pitkat ja ihanat kemut. Mun kaverilla olisi mulle vielakin sita kaljaa sielta panimolta missa han on toissa mutta ties millon meidan tiet kohtaa taas...Aika heikosti nahdaan tata kaveria. Harmi, silla han on ihan loistava tyyppi. Sitapaitsi han on sellanen mies etta hanta ei naisten piereskelyt haittaa. Muunlaisia miespuolisia kavereita en haluakkaan :D kylla miehen pitaa kestaa naistenkin piereskelyt (ja minahan muuten en seuraa katso kun alkaa perasta raikaa.) Olihan tassa sitten sita jaakiekkoakin. Robertin kanssa yhdessa jannitettiin kun meidan joukkueet olivat kaksi neljasta finaalipaikasta kilpailevasta joukkueesta. Valvoin etta nain kaksi ensimmaista eraa Suomi-Ruotsi pelista ja oli kylla niin surkeaa pelia ettei edes haitannut etta nukahdin ennen kun kolmas era ehti alkaa. Mutta hei, bronssia tuli kuitenkin! Oli Robertilla suu mutrussa tana aamuna. Seuraavaksi onkin sitten mun nykyisen maan naapuri vastaan mun entisen maan naapuri. Kuinkas jannittavaa! Kanadaa tsemppaan, mulla ja Ruotsilla on "personal problems"! Mutta nyt kuulkaas, meinaan tasta viettaa leppoisaa lauantainta. Lammitan tassa kupin vege misokeittoa (eli ilman kalalienta) ja juon tolkin kylmaa kolaa. Illemmalla ajattelin olla niinkin rohkea etta kokeilen tehda lasagnea. Oon viimeks 7 vuotta sitten kun asuin yksikseni kokeillut tehda lasagnea ja se epaonnistui tosi pahasti. Tosin sillon en osannut edes tehda simppelia ruskeaa kastiketta (nytpas osaankin), joten en ole yhtaan yllattynyt. Oon ehka vahan itsevarmempi keittiossa nyt, vaikken ehka kovin usein kokkaakkaan tolleen kunnolla! Se on moro! ps. Huomasin etta aika usein mainitsen ruokajuttuja, niin nyt tein sillekkin kategorian; eli va blir he fo maate? <- koska taman on sita Ruotsinkielista kamalaa dialektia sieltapain mista oon kotosin.

mobiilia!

Tama teksti tulee ihan taysin mobiilina! eli ei pelkastaan silleen etta oon tassa puhelimella, vaan satun olemaan liikenteessa tassa samalla! raitiovaunussa, tarkalleen ottaen, ja tassa on viela muutama pysakki ennen mun paanmaaraa. jannaa! oon menossa ostamaan printteriin mustetta. no joo. eilen olin Project Wildlifen haastattelussa jasehan meni niin hyvin etta oon nyt osa heidan vapaaehtoistiimia! nain aluksi mun tehtava on kait ruokkia/laakita pikkulintuja, mutta voi olla etta alan tekemaan infohommia, eli pitamaan infotilaisuuksia ja kasittelemaan elaimia niissa tilaisuuksissa! mainitsin etta mua kiinnostaisi sekin homma. synttarithan oli ja meni, nyt oon sitten 27. mun oikeena syntymapaivana, eli tiistaina, kaytiin tacoilla ja kaljalla, ja eras kaveripari tuli mukaan. oli ihan kivaa neljastaan. sain kaverilta 3 kasintehtya kaulakorua ja 2 pinssia. ihania! Robertilta ei oo viela herunut lahjoja, mutta eikohan nekin tuu joskus. oon tyytyvainen tamanvuotisiin kemuihin. loppujenlopuksi jai stressaamiset pois kokonaan einka jaksanut valittaa etta onnistuuko kemut vai ei. parempi vaan kun ei odota liikoja :D oli siis hauskaa.nyt oon melkeen perille joten taa saa nyt jaada tahan. turvallisia matkoja teillekkin!

"Seksuaal juttuja."

Jaahas! Huomenna oon sitten ihan oikeasti 27 vuotta. Onpa erikoista. Juhlistinkin jo lauantaina, kuten taalta blogista saattoikin jo lukea, mutta on sita ohjelmaa tiedossa ihan huomisellekkin. Oon kuitenkin aika tyytyvainen mun tamanvuotisiin kemuihin, etta huomenna voi ottaa vahan rennommin. Tiistaisin on tosiaankin ne kahden dollarin taco tarjoilut ja kahden dollarin hanat U31-nimisessa baarissa (joka on muuten tasta meilta kun kavelee suoraa niin samalla kadulla, mutta sinne menee ehka joku 10-15 minuuttia kavella) ja tiistaisinhan meidat loytaa sielta. Ajattelin etta sehan passaa oikeen hyvin! Kaverikin on luvannut pyorahtaa siella, han teki mulle kaulakoruja! Taytyykin joskus muistaa jakaa hanen sivunsa, silla han tekee tosi siisteja koruja ja niita voi tilata vaikka mita erivarisia/muotoisa jne! Mulle han lupasi tehda lepakon, rusetin ja sydammen. Katsotaan siis huomenna mita sielta tulee! Mulla on myos huomenna se Project Wildlifen haastattelu aamupaivalla. Mua ei kauheesti jannita, silla nyt kun oon jo saannut yhden paikan (tuon Humane Societyn paikan) niin oon ehka vahan itsevarmempi. Sitapaitsi oon jo miettinyt valmiiks mita haluan sanoa, koska oon aika varma etta siella kysytaan saman tapaisia kysymyksia kun tuolla Humane Societyssa kysyttiin. Varmaan kysellaan etta mika sai meidat hakemaan tahan paikkaan, ja etta miten meilla riittaa tuota vapaa aikaa naihin hommiin. Mulla on mun mielesta jo hyvat vastaukset molempiin kysymyksiin. Siksi ajattelin etta tanaan voisi lahtea sille kuuluisalle maanantai kaljalle! Eipa olla hetkeen kayty, mutta nyt mulla on tuo oma kortti taas ja synttarit haamottaa, niin kelpaa lahtea! Robertkin tulee aikasemmin kotiin tanaan. Kavinpas muuten "neuvolassa" (ei se varsinaisesti ole neuvola, vaan enemmankin sellainen keskus joka keskittyy seksuaalijuttuihin. esim. sielta voi hakea ehkaisymateriaalia, kayda raskaustesteissa, testattavana, jne) tanaan. Mulla oli korkee verenpaine! En ole kylla yllattynyt, ja kerroinkin heti etta mun isalla ja fammulla on molemmilla korkea verenpaine. Tosin se pitaisi oikeesti testata kaksi kertaa, koska ekalla kerralla se on aina korkeempi, koska suurin osa ihmisista jannittaa tallasia juttuja, ja ma ainakin olen yksi niista. Ei se ollut kauheen korkea kuitenkaan, sanoivat etta ihan vahan vaan. Kerroin myos etta stressaan aika helposti. Kavin siella juttelemassa uusista ehkaisymenetelmista, ja halusin vaan kertoa tasta sen takia, koska monesti ihmiset valittavat kun taalla ei mukamast toimi mikaan. No, voin kertoa etta ma en maksanut koko kaynnista yhtaan mitaan. Ja aikasemmin kun olen kaynnyt niin ole maksanut yhtaan mitaan. Sielta voi siis jos ei ole tuloja/vakuutusta hakea ihan ilmaiseksi ehkaisypillerit, tai vaikka kayda ilmaiseksi tekemassa raskaustestin/sukupuolitautitesteja. Eli kylla taalla jotkun asiat toimii paljon paremmin! Mun mielesta on ihan kiva saastaa paljon rahaa vuoden ehkaisypilleri erasta, ja sielta voi myos hakea kondoomit ilmaiseksi jos vaikka havettaa kayda hakemassa kaupan hyllylta! Etta sellaista jannittavaa! Nyt alan katsomaan vahan Dr. Philia. Mun sisko kertoo etta youtubessa on paljo Dr. Phil jaksoja, ja musta tuntuu etten oo kattonu tarpeeks Dr. Philia viime aikoina. En tieda etta mika siina on, mutta joskus on vaan pakko katsoo sita. Laksyjakin on, ja olisi ihan hyva jos muistaisin nyt vihdoinkin tilata ne kaks viimesta kirjaa mita tarviin talla lukukaudella. Joku muistuttaa mua tasta, joohan? Nyt siis ruokaa ja Dr. Philia, niin jaksaa sitten vaantaa huomisen laksyt ja leikkia rottien kanssa. Saatanpa jopa varjata vahan hiuksia tanaan! Hyvat viikonalut! AI NIIN! Ihmettelet varmaan etta mista tama titteli yhtakkia tulee? Nain sanoi mun fammu kun 16-vuotiaana muutin Ruotsiin. Han kuvitteli etta heti kun vanhempien silma valttaa niin mulla on housut kintuissa. Han ehdotti etten harrasta mitaan "seksuaal" (huonolla ruotsilla tuolleen) juttuja. Fammu-kullan ei tarvinut huolehtia pariin vuoteen mistaan tuollasista, silla ma olen aina ollut sellanen "kiltti tytto", eika nuo seksuaaljutut kauheasti kiinnostanut kun vasta sitten kun oli sellanen oikea vakituinen poikaystava, kenen kanssa ei sitten havettanyt olla ilman vaatteita :D (ja sitten kavin ihan itse hakemassa niita pillereita mista tassa aikasemmin puhuttiin ja aiti oli musta tosi ylpea :))

Synttaribrunssi & inhottavat tyokaverit.

Sunnuntai iltapaivaa taalta Amerikasta. Mua vasyttaa aikalailla, vaikka ihan hyvat unet nukuinkin viime yona. Taitaa vaan nuo eiliset aktiviteetit kummitella, younista huolimatta. Kaytiin viettamassa mun synttareita eilen, vaikkei ne synttarit olekkaan oikeesti kun vasta tiistaina. Kaytiin brunssilla paikassa jossa kukaan meista ei ollut koskaan kaynnyt aikasemmin. Aika rohkea veto toisinsanoen. Kaikkien suureksi yllatykseksi, tama paikka oli kuitenkin tosi hyva ja kaikille maistui brunssi ja mahat oli taynna jokaisella. Itselleni tilasin soyrizo kokkelin paistettujen perunoiden kera, ja Sunrise Mimosan. Brunssijuomat on mun suurta herkkua! Brunssi ei paattynyt siihen, vaan jatkettiin viereiseen baariin jossa oli myos brunssi menossa. Meidan entisen vakiobaarin paras tyontekija on tassa baarissa toissa nykyaan, ja tarjosi mulle ilmaisen Bloody Maryn! Kuten sanoin, brunssijuomat ovat mun suurta herkkua. Siella istuttiin porukan kanssa hetken aikaa ja juteltiin ja juotiin. Yks kavereista paatti sitten tassa vaiheessa lahtea kotiin. Me muut kaveltiin jonkun matkaa toiseen baariin, missa sitten istuttiin pari tuntia. Oli kiva etta kaikki muut jai niinkin pitkaan. Meidan brunssi alkoi yhdelta iltapaivalla, ja olin kuvitellut etta me mentaisiin Robertin kanssa paivaunille jossain vaiheessa ja vietettaisin rauhallinen loppuilta tv:n parissa, mutta kuinkas ollakkaan, tultiin kotiin vasta joskus kymmenen jalkeen! En kylla tieda etta miten jaksettiin koko paiva, varmaan sen brunssin voimin! Kun lahdettiin tasta baarista, ajattelin etta no nyt varmaan mennaan kotiin. Vaan eipa mentykkaan! Kaytiin viela yhden paikallisen panimon pyorittamassa baarissa yhdella, ja sitten kaupan kautta kotiin. Robert nukahti sohvalle ja mina paasin ihan sankyyn asti ja katselin vahan tv:ta sangyssa ennen kun paatin minakin vetaa peitot korville. Tanaan pitaisi varmaan olla aika hirvea olo, mutta ehka se vahan auttoi etta napostelin sipseja ja dippia illalla viela, ja etta tuli nukuttua aika pitkaan. Tosin nyt kylla vasyttaa. Mutta paata ei sare, eika ole mitenkaan heikko/huono olo! Hieno homma! Mitas muuta tanne kuuluu? No, sen elaintarhareissun jalkeen ei kait paljoa. Oli ne Wilhelminankin hautausmenot viime viikolla. Olin keskiviikkona toissa 2 tuntia, kissagalleriassa ja siita varmaan kirjottelinkin jotain. Perjantaina olin 4 tuntia toissa, ja ensin olin koiragalleriassa. Koiragalleria on onneksi isompi kun kissagalleria, niin ei tarvi koko aikaa pyoria samassa kaytavassa ja nayttaa typeralta. Sainkin vastattua moniin asiakkaiden kysymyksiin ja sain rapsutella nattia pitbull narttua myos! Sitten paatin etta mun pitaisi varmaan kokeilla noita adoptiohommia taas, niin kavin kysymassa jos saan seurata adoptioprosessia, ja sainkin sitten seurata kolmea adoptiota ihan lahelta! Kaksi koiraa lahetettiin uusiin koteihin ja yksi kissa. Toisen koiran adoptioille tein mina paperihommat ihan itse! Olisin saannut hoitaa puhumisenkin, mutten ollut viela ihan varma itsestani joten annoin taman mun "mentorin" hoitaa ne hommat. Mua harmittaa se etta siella on yksi tosi arsyttava mies toissa, kuka tekee noita adoptioita, joten jos alan tekemaan noita hommia, niin sitten joudun olemaan hanen kanssaan tekemisissa. Han on jotenkin tosi torkean oloinen. Ensimmaisen kerran kun menin seuraamaan noita hommia, niin kysyin hanelta jos saisin katsoa kun han tekee paperihommat, oli han minulle tosi torkea. Hanelle olen nimenomaan assistentti, ja pyysi minua tekemaan kopioita papereista. Heilla on sellainen tosi high tech kopiokone, jota en ollut aikasemmin kayttanyt, niin en tietenkaan tiennyt mita teen, ja kun en ollut palannut kopiokoneelta tarpeeksi nopeaa (kun vielakin seison siella ja yritin keksia etta miten sita kaytetaan) tuli han paikalle ja ilkeasti sanoi etta "you're done." Etta tama oli nyt tassa. Etta mun mahdollisuudet meni niinkun siina kun yritin kopioida jotain papereita. Toki mun tyotoimenkuvaan liittyy kopionti, silla kaikista papereista joihin tulee nimikirjoitus, tulee ottaa kopiot, mutta ei ne mun mahdollisuudet pitaisi kuolla siihen etten osaa kayttaa kopiokonetta jota en ole aikasemmin kayttanyt. Onneksi nyt viimeksi tein toita tosi kivan ja karsivallisen miehen kanssa, kuka opetti mulle miten sita konetta kaytetaan. Nyt osaan siis ottaa kopiot papereista. Kurjaa oli kuitenkin se, etta jouduin hetken olemaan taas tekemisessa sen inhottavan miehen kanssa. Oltiin taman mun "mentorin" kanssa menossa hakemaan kissaa, mutta han tarvi taman inhottavan tyypin apua, joten oltiin kolmestaan matkalla kissagalleriaan, kun tama inhokki nopeasti tunki paperin mun kateen ja kaski mut pitamaan seuraa HANEN asiakkaalle. Asiakas olisi parjannyt ilman mua, koska hanella oli kaksi lastaan mukana ja he katselivat marsuja. Tama mies kaski mun siis menna sinne juttelemaan heille (en oo koskaan tehnyt mitaa marsuihinliittyvaa taalla, ja marsut ei kuulu mun tamanhetkeiseen alueeseen), ja sanoi etta "just make something up!" Eli etta pitaisi vaan vetaa jotain hatusta. Jotain siina yritin sitten selittaa niille, ei tainnut aitia oikeen kiinnostaa mun jutut, eika han varmaan itsekkaan ymmartanyt etta mita tein siina. Heti kun tama inhottavin ukko ikina palasi hommistaan, tyonsin paperin hanelle kateen yhta nopeaa kun han oli sen minulle tunkenut. Lahdin heti takaisin niihin hommiin missa mun kuuluikin olla, eli opettelemassa miten adoptiot tehdaan. Musta tuntuu etta tama tyyppi on sita mielta etta me uudet vapaaehtoistyontekijat ollaan vaan tiella koko ajan, tai etta me tehdaan jotain vaarin. En tieda etta miten han suhtautuu muihin vapaaehtoistyontekijoihin, koska kukaan muu ei ole koskaan ollut paikalla opettelemassa naita hommia sillon kun mina olen sita tehnyt. Tyyppi ei edes sano hei kun tulee vastaan, ja hanen hymynsa on sita laatua etta voisi kuvitella hanen perseessaan olevan iso keppi joka hiertaa inhottavasti. Toivottavasti saitte hyvan kuvan tasta henkilosta. Sitapaitsi han sanoi talle mun "mentorille" etta "good luck with that one" kun olin menossa tekemaan hommia hanen kanssaan. Han saattoi myos tarkoittaa koiraa jonka haimme, mutten yhtaan ihmtettelis jos muakin oltaisiin tarkotettu tuolla. Ehka nyt imartelen itseani kuvitellen etta joku valittaa musta niin paljon etta ne inhoaa mua, mutta musta on tosi inhottavaa olla tekemisissa tuon miehen kanssa. En tieda pitaisiko mun sanoa jollekkin jotain, vai yrittaa vaan valtella hanta. En koskaan kysy hanelta jos voin tulla katsomaan kun han tekee paperit. Yritan aina kysya joltain muulta. Menipa synkaksi taas tama homma. Synttareista inhottaviin tyokavereihin. Onneksi siella on kuitenkin monta mukavaa tyyppia! Nyt menen pesemaan pyykkia. Tanaan pitaa tehda kaikkea tuollaista mita en ole viikolla kerennyt. Eli pyykit, laksyt ja rottien hakkien peseminen. Huomenna ajoin nukkua pitkaan, silla koko viikko on pitanyt herata aikasemmin syysta tai toisesta. Enka aijo tehda mitaan! No, kayda postissa ehka. Mutta muuten kylla istun tassa pyjamahousuissani ja kyylaan tv:ta. Hyvaa alkavaa viikkoa teille, ja toivotaan etta teidan tyokaverit kohtelevat teita hyvin talla(kin) viikolla!

Piristysta kerrakseen!

Sainpas eilen sellaiset riemun uutiset heratessani kun etta mun paras ystava, Tytti, tulee kaymaan elokuussa! Tyttia viimeksi nain viime vuonna tammikuussa mun pikaisella Suomenvisiitilla. Tytti on kerran aikasemminkin kaynnyt taalla meilla, mutta siita onkin jo vahan yli 2 vuotta. Jee! Kaikista kivointa tassa on se, etta Tytti on taalla festariviikonlopun aikaan. En olekkaan varmaan talla blogissa kertonut kyseisesta festivaalista, mutta ne ketka mut tuntee, tietaa etta kayn joka vuosi Awesome Fest-nimisilla festareilla, jotka jarjestetaan tassa meidan alueella. Tana vuonna mennaan jo viidetta kertaa Robertin kanssa. Ollaan kayty neljannesta Awesome Festista viime vuoden seitsemanteen festiin asti, eika ole aikomusta jattaa valista tata hurjaa viikonloppua! Parasta on se, etta se on tassa meidan naapurustossa, niin saa kayda omassa suihkussa, nukkua omassa sangyssa, ei tarvi hankkia rottavahtia, ja voi kayda pienilla paivaunilla jos tuntuu etta on festaroinnut liian kovaa. Harmi etta elokuuhun on viela niin pitkasti! Mutta ihanaa kuitenkin etta Tytti tulee kaymaan! Awesome Fest on mun lemppari aika vuodesta, ja vietan sen aina kivojen ihmisten kanssa, mutta tana vuonna siita tulee entista kivempi, koska Tytti on mukana menossa! Viela ei edes tiedeta ketka soittaa, mutta me yleensa mennaan Robertin kanssa kuitenkin. Ja siella on joka vuosi joku bandi joka halutaan nahda (viime vuonna oli mun lemppari, Jetty Boys, ja NE SOITTI MUN TOIVOMAN BIISIN JA OMISTI SEN MULLE!!!!! ooohh! ja olihan siella monta muutakin mitka halusin nahda. Esim. STEINWAYS!!!) Sellaista hauskaa kuulin siis eilen! Tanaan haudattiin vihdoinkin Wilhelmina. Tuntuu hyvalta. Inhotti pitaa hanen laatikkoaan pakastimessa nain pitkaan, melkeen viikon. Mutta siella han nyt makaa tuttujen rottien kanssa, lahella omenapuuta. Toivottavasti muistaa tuo Robertin isa vaan etta siella tosiaankin on niita rottia, ettei kay taas niinkun viime kerran kun han paatti haravoida takapihaa.. Wilhelmina oli niin rauhallisen nakoinen laatikossaan. Han oli kaaritty pieneen peittoon, ja laitoin pienen rusetin hanen paalleen, koska han oli mun mielesta tosi tyttomainen ja soma, ja se sopi hyvin hanelle. Laatikon paalle oli elainlaakari teipannut vaaleanpunaisia tekokukkia, ja jatin ne siihen koska ne oli mun mielesta tosi natit ja sai muuten niin neutraalin nakoisesta laatikosta heti paljon kivemman nakoisen. Kun tultiin kotiin oli mun uus pankkikortti tullut! JES! Sopivasti, silla loysin netista halvan hameen jonka halusin ostaa. Harmi vaan ettei se kerkea tanne mun synttarijuhliksi. Olisin niin halunnut laittaa uuden hameen paalle. Kavin myos toissa tanaan, kissojen kanssa vietin aikaa ja vastailin asiakkaiden kissakysymyksiin. Onneksi mulla on omaa kokemusta kissoista niin pystyn vastailemaan niihin liittyviin asioihin. Huomasin etta osasin vahan paremmin vastata nyt elainsuojelukeskukseen liittyvista asioista myos, vaikken siella kovin usein ole edes tekemisissa kenenkaan kanssa kuka osaa kertoa noista asioista. Kavin moikkaamassa mun lempparikissaa taas, ja hanen kamppakaverit oli kaikki adoptoitu niiden kahden viikon aikana kun en ollut paikalla! Tosi kiva, mutta harmi tietty kun ei nay tuttuja viiksia. Mousen (taman lempparikissan) seuraksi oli tullut kuitenkin monta uutta kissaa, Rocky Balboa oli yksi heista ja tykastyin heti tahan leikkisaan mutta kiltiin kissaan. Perjantaina oon toissa koiragalleriassa ensimmaista kertaa. Toivottavasti koiragalleriassa on yhta kivaa kun kissagalleriassa. Veikkaanpa etta siella on vahan kivempaa jopa! Nyt on kuitenkin toittenjalkeisen suihkun aika. Ja sitten illallinen (paistettuja leipia, ou jee! tai niinkun taalla meilla sanotaan "grillattuja", mutta ihan paistinpannullahan ne tehdaan) ja rottien kanssa hengailu. Niin ja huomisen laksyt. On ihanaa kun on niin vahan koulua ja nama tunnit on aika lepposia. Enaa siis vaan huominen ja sitten alkaa synttariviikonloppu! Jes! Nyt jatkan matkaa, etta saan hommat hoidettua hyvissa ajoin. Ties vaikka lahtisin kaljalle tanaan kun on tuo uusi korttikin!

Kuvapainotteista!

En jaksa nyt kirjoittaa eilisesta oikeen mitaan, oon syonnyt tosi huonosti tanaan ja krapuloinnut ja koulussa kaynnyt, eli toisinsanoen, vasyttaa! Ja tuntuu etta paassa ei oikeen toimi mikaan, tuon yhdistelman takia. Mutta ajattelin kuitenkin jakaa pari kuvaa kanssanne! Ajattelin ensin etta kirjottaisin tahan ainakin etta mita kuvissa nakyy, mutta tuli mieleen etten osaa edes kaikkien elaimien nimia Suomeksi, eika juuri nyt huvita kauheesti alkaa niita selvittamaan ja muutenkin meni nama kuvat nyt talleen perakkain niin en jaksa lahtea tuonne valiin kertomaan etta mita siella nakyy. Naettehan te itsekkin etta mita niissa esiintyy :D Nyt meen tekemaan ruokaa, koska mulla ei ajatukset kulje yhtaan! Hyvaa keskiviikkoa!

Kaveriviikonloppu/Elainviikko.

Eilen taytti kaveri 29 vuotta. Kaytiin yhdessa baarissa missa ei olla hetkeen kayty. Siellahan oli paikalla useampi kaveri jota ei olla nahty hetkeen. Oli tosi kivaa. Synttarisankari oli melko hilpeana, ja nosteli ja halaili mua ja Robertia sitten koko illan niin etta tuntu etta niskat ja selka katkeaa ihan just. Kyseinen kaveri on siis aaaaaaaika paljon mua ja Robertia pidempi. Siis, monihan on meita pidempi. Mehan ollaan sellanen tappipari, 164 huikeaa centtia molemmat, mutta tama kaveri on niita meita normaalisti pidempiakin kavereita pidempi. Hauskinta on, etta talla kaverilla on tosi lyhyt tyttoystava. Han on nimittain meitakin lyhyempi. Tanaan tuntuu vahan silta ettei huvita tehda mitaan. Robert anto rahaa kauppareissua varten, kun mahan en ole vielakaan saannut sita mun pankkikorttia, joten en voi ostella yhtaan mitaan. Pitaisi jaksaa siis kauppaan, ja ostaa jotain jarkevaa kymmenella dollarilla. Jarkevaa tassa tapauksessa, mircopizza kahdelle, salaatti ja limsa. Ehka jotain vegemakkaraa ja juustoa ja leipaa myos. Ehka. Laksyjakin pitaisi tehda ja rottien hakit pesta. Nyt meilla tosin on vaan 2 hakkia pestavana, kun Wilhelminaa ei ole. Mutta toisaalta, en ole viela paassyt siivoamaan hanen hakkiaan. Mulla menee yleensa pari viikkoa ennen kun pystyn ottamaan edesmenneiden rottien tavarat pois hakista ja siivoamaan sen. Joskus yritan vahan aikasemmin ottaa tavarat pois, mutta sitten on kaynnyt niin etta tulen surulliseksi ja tulee paha mieli, vahan kuin yrittaisin lakaista heidan elamansa maton alle, ja joudun laittamaan tavarat takaisin hakkiin kunnes on sellainen olo etta nyt olen valmis tahan, ja aikaa on mennyt tarpeeksi. Taas tuli synkisteltya. Huoh. Huomenna mennaan Robertin kanssa elaintarhaan. Joululahjaksi han uusi meidan elaintarhakausikortit, ja ollaan vaan kerran keretty kaymaan. Joten huomenna sitten uudestaan! Heti aamusta ajateltiin menna. Olisin pyytanyt etta kaydaan hautaamassa Wilhelmina, mutta tiedan etta Robert on halunnut tuonne uudestaan jo pidemman aikaa, niin siirrettiin sita sitten keskiviikolle. Mulla on keskiviikkona 2 tyovuoroa! Ensin koiragalleriassa ja sitten kissagalleriassa. Toivottavasti saan rapsutella mun lempparikoiraa, Chloe'a! Sellaista tana viikonloppuna ja vahan tulevasta viikosta. Toivon etta mun paketti saapuu huomenna. Nyt on jo helmikuu ja mulla on vielakin joululahjoja tulossa. Olisi kiva jos ne loytais tanne meille. Se pankkikorttikin olis ihan kiva saada! Olisi mukava paasta vahan maksamaan velkoja pois mita on kertynyt sen viikon aikana kun olen ollut kortiton. Siirsin kuitenkin Robertille rahaa laskuihin ja vuokraan, joten ainakin nuo tuollaiset isot jutut on pois paivajarjestyksesta. Etta tallaista. Nyt ryhdistaydyn krappemenoistani ja laitan oikeet housut jalkaan niin paasen makin syomaan jotain joskus.

Te lukijat!

Hei muuten! Kuka tata lukee? Naen aina kaksi lukijaa, ja sitten loput on aina boonusta. Veikkaan etta Tytti & Jessica ovat naa mun 2 vakituista lukijaa? Tiedan etta swappitoverini Noora kurkkii taalla aina valilla (makin kayn kurkkimassa sun blogia!) mutta ketas te muut olette? Botteja ja ulkomaankielilla lukevia yksiloita todennakoisesti. Onks mun vanhemmat taalla? Hellou? Laittakaa jotain kommentia niin tiedan keta taalla luuraa! Ja hei, kun kommentoitte, niin voitte samalla esittaa toiveita jos on jotain mista haluaisitte lukea enemman. Tai vahemman. Enemman kuvia? Kuvia mista? Kaikki tallainen huomioidaan. Tuo kurjaa-tagi on ollut aika tiukassa kaytossa, etta voin kuvitella jonkun haluavan vahemman kurjaa :D

Luonnon kutsu.

Heipa hei. Tassa kotona istuskelen ja pohdiskelen mita sita nain lauantai-iltapaivisin tehda jos on jo vaatteet paalla. Kun normaalisti olisin heti suihkun jalkeen hypannyt pyjamahousuin, mutta tanaan oon ollut jo kymmenesta asti liikkeella. Tosin mullahan ei ole sita pankkikorttia viela, etta tassa on turha unelmoida mistaan kivoista tekemisista. Toivotaan etta se tulee tanaan. Ja samalla toivon etta mun vanhempien lahettama paketti tulee. Se lahetettiin viime keskiviikkona, joten se on nyt ollut jo yli viikon kierrossa. Vois joskus loytaa tanne meillekkin asti! No mitas ma kymmenelta jo olin tayspukeissa? Kavinpa Tecolote Nature Centerissa, Project Wildlifen infotilaisuudessa. Siella siis opittiin vahan niitten toiminnasta ja mita voi odottaa vapaaehtoistoista heidan kanssa. Mulla on nyt sitten haastattelu 18 paiva, eli mun syntymapaivana, ja sen jalkeen sitten selviaa etta paasenko sinne toihin vai ei. Ei se nyt ehka niin kauheasti haittaa jos en paase, kun mulla on tuo elainsuojelukeskuksen tyo jo, ja ei oo oikeestaan mitaan rajaa miten paljon siella tekee toita, mutta olisihan se ihan kiva tehda vahan noita villielainhommia kans. Varsinkin kun pyrin elainhoitajaksi juuri tuolle exotics-ryhmalle, ja siihen sisaltyy villielaimet, mutta myos kotielaimet kuten rotat ja muut jyrsijat, linnut ja matelijat. Eli oikeastaan kaikki mika ei ole koira, kissa tai maatilalta loytyva elain. Ajattelin etta haastattelussa olisi hyva mainita etta teen toita Humane Societylla, mutta etta pyrin tekemaan taallakin toita syysta etta haluan saada vahan kokemusta joka lajikkeesta juuri tuon elainhoitajaalan takia. Mitas luulette? Voisikohan siita olla hyotya? No, tuskin siita haittaakaan on. Kun mainitsee etta on jo vapaaehtoistoissa, voi tyonantaja saada hyvan kuvan hakijasta. Esim. etta on vastuuntuntoinen ja vaikka etta hakijalla on tarpeeksi vapaaaikaa josta omistaa aikaa toille elainten parissa. Nain ainakin itse naen asian, ja toivotaan ettei asia ole ihan painvastoin! Paastiin tilaisuudesta puolituntia aikasemmin, ja koska tiesin etta mun kyyti (Robert paatyi viemaan mut sinne, koska hanesta oli tylsa idea etta menisin aikasemmin nukkumaan :D) on paivaunilla, paatin odottaa siella sen puolituntia ja vahan kierella Tecolote Nature Centeria. Siella on siis sellainen luontopolku, ja meidan luontopolut yleensa toimivat koteina monille eri elainlajeille, joten esilla oli vahan elamaa Tecoloten kanjonista! Pari taytettya naytetta (uskon etta oon paasemassa mun tayttetty-elain-kammosta, koska taa on jo kolmas kerta kun pystyn kavelemaan ihan lasia vasten ilman etta ahdistaa :D), luita, ja myos elavia kaarmeita oli naytilla. Etela-Kalifornialle tuttu rosy boa, oli mun lemppari. Yritin katsoa wikipediasta etta olisiko sille suomenkielista artikkelia, mutta eipa loytynyt, joten en tieda mika sen nimi olisi Suomeksi. Niilla oli yksi pienempi sellainen, siis todella pieni, ja sitten vahan isompi. Aika kesyilta vaikuttivat, ja lapsetkin uskalsi niita pidella kasissaan. Makin olisin halunnut, mutta koska monesti matelijat kantavat salmonellaa, ja rotille tarttuessa se on tosi paha paikka, en viitsinyt. Toki olisin pessyt kadet sen jalkeen, mutta kuten olen aikaisemmin maininnut - joskus me elainmammat ollaan ihan samanlaisia kun ihmislasten mammat. Eli kauheita hossottajia. Pitaisi muuten alkaa kulkemaan luonnossa vahan enemman. Taalla San Diegossa tuntuu etta luonto hiipii kaupunkiin asti. Meilla ainakin porraa opossumit, haisunaadat ja pesukarhut tassa meidan alueella, ja naapuri on nahnyt harmaan ketun keskella tieta kerran. Sitapaitsi noita alligaattoriliskoja on joka pensaassa ja kolibrit liitelee aamuisin tasta meidan takapihan ohi. Kaveri naki kaarmeen kavelyretkella pari paivaa sitten. Ei mitaan vaarallista kuitenkaan, ihan sellainen pieni harmiton kaveri. Kaarme siis. Kaveri myos, harmiton. Oonpas huvittava tanaan. Huomaa etta on nukuttu aika huonosti, ja energiajuoman teho alkaa havita. Mun pitaisi kirjottaa Wilhelminasta jotain, mutten oikeen osaa viela. On jotenkin ollut outo tunne asiaa kohden. Tai siis etten ole mielestani tarpeeksi surullinen. Ehka se on se kun on kolmessa kuukaudessa menettanyt kolme rottaa. Se on rotta per kuukausi, ja itkin joka paiva Wilhelminan viimeisen viikon aikana, mutta olin jotenkin onnellinen kuitenkin viettaessani sita laatuaikaa hanen kanssaan. Ehka ne kyyneleet ovat vaan kuivuneet. Ehkei Wilhelmina edes halua etta hanen peraansa itketaan. Han oli sellainen iloinen ja pirtea ja kuivasi monesti kyyneleeni (niinkun monet lemmikit, rotatkin tykkaa suolaisesta). Ehka Wilhelmina ei halua etta itken haneen peraansa koska han ei pysty enaa kuivaamaan kyyneleitani. Enpas olekkaan asiaa miettinyt tuolta kannalta, ja sanokaa mita sanotte, mutta musta tuo on aika hyva ajatus. Jotenkin lohduttava. Talla syvallisella mietteella on hyva lopettaa. Rentoa sunnuntaita teille sinne huomiseen. Kaykaa luonnossa! Ties mita kavereita loydatte!

Synttaristressia!

Apua. Tama ei ilmeisesti lopu koskaan, koska kirjauduin juuri ulos ja piti heti tulla takaisin. Tein eilen kutsun mun synttareihin, ja tana vuonna ajattelin etta mentaisiin brunssille. Olen mielestani hyvissa ajoin liikkeella, ainakin paljon aikasemmin kun mun kaverit, ketka mainitsee kutsuistaan tyyliin paiva tai kaksi ennen. Tein siis kutsun eilen, ja mun synttaribrunssi olisi sitten ensi lauantaina. Ajattelin etta lauantai-iltapaivahan on ihan hyva aika nahda kavereita, suurin osa kaipailee kuitenkin vahan tasoittavaa ystavanpaivaviinittelyjen jalkeen (kuvittelen nyt etta kaikki parit juo viinia, koska kaikki parit ovat aina niin "aikuistuineita" verrattuna meihin)ja sitten ei ainakaan tarvi murehtia niita kavereita ketka ei koskaan voi olla myohaan, tai ei tule sen takia kun synttarit on vasta illemmalla, jne. Ajattelin siis etta brunssihan on taydellinen tapa saada kaikki paikalle. No. Ehkei sittenkaan. Nyt selviaa etta kaikilla on jotain menoa, vaikka ilmotan asiasta nainkin ajoissa. Ja vaikka pyysinkin etta ihmiset ilmottaisivat jos eivat ole tulossa, niin eipa ole suurinosa kutsumistani ilmottaneet YHTAAN MITAAN. Pyysin heidan ilmoittavan koska muuten oon ihan paniikissa. Vihaan kutsua ihmisia yhtaan mihinkaan, koska kuvittelen aina etteivat ihmiset ole mun oikeita kavereita, tms. En tieda, vahan vainoharhaseltahan tuo kuulostaa. Kylla ma itse tiedan ketka mun oikeat ystavat ovat, ja tiedan etta he tulevat paikalle. Ja tiedan etta vaikka meita olisi vain kolme henkea, niin meilla saattaa olla ihan kivaa. Tai, tiedan etta valitan ihan vitusti pilalle menneista synttareista jos ei paikalle ilmaannu kun pari tyyppia, mutta sitten kun hekin ovat poistuneet ja rellestetaan Robertin kanssa kahdestaan, tiedan sanovani etta tama oli paljon kivempaa kahdestaan. Monesti kay nain. Pitaisi varmaan lopettaa synttareidenviettaminen, ja onhan se tavallaan tosi lapsellista kuvitella etta synttarit on jotenkin hauskoja, kun ei ketaan enaa kiinnosta, ja kukaan muukaan ei niita enaa vieta. Jostain syysta ne vain ovat jotenkin tarkeat mulle vielakin. Muistan jokaisen syntymapaivani todella hyvin mun 15-vuotiaspaivasta lahtien. Muistan mita tehtiin, keta oli paikalla, missa oltiin, ja jotain lahjojakin muistan. Ehka nyt vanhempana syy siihen miksi synttarit on tarkeat, on se etta harvemmin enaa nakee noin monta ystavaa yhdessa paikassa. Nykyaan kokoonnutaan vain erikoistilaisuuksissa. Tosin meilla kavi kivasti ja nahtiin useampaa kaveria pari viikkoa sitten. Joskus nainkin. En tieda. Joka tapauksessa, tama brunssi saattaa menna ihan pain persetta. Mutta koska tein kutsun vasta eilen, niin ehka ihmiset viela miettii ovatko tulossa vai ei. Mun synttarit on oikeasti kyseisen lauantain jalkeinen tiistai. Ihan vitun surkee paiva viettamiselle. Mulla on sitapaitsi koulua tiistaisin, joten turha kuvitellakkaan etta mitaan kivaa tapahtuu. Mennaan tosin varmaan Robertin kanssa meidan tiistaibaariin, koska hanat on 2 dollaria, kuten myos tacot! Ja siella on aivan alyttoman hyvat tacot. Plus karaoke. Huoh. Joskus tuntuu silta etta olisi vaan parempi perua tallaset. Viime vuonna oli tosi heikko kaveriporukka, ja oltiin kuitenkin sellasessa baarissa mista kaikki tykkaa. Paljon kivemmat oli sitten synttarit maanantaina, kun kaytiin Robertin kanssa luistelemassa, syomassa ja pelaamassa kaljabingoa illalla. Tuntuu, etta tana vuonna on vahan sama meininki. MUTTA! Mun kaveri, kuka tekee aivan upeita koruja, pyysi mua valitsemaan kolme muottia, ja han tekee mulle synttarilahjaksi kolme kaulakorua. Oon aika innoissani siita! Nyt meen peseen pyykkia. Tuun varmasti takasin jossain vaiheessa valittamaan vahan lisaa ja ikavoimaan Wilhelminaa.

Surkuttelua.

Mua ottaa tanaan paasta jotenkin tosi paljon. Eniten tassa ehka arsyttaa se, etta infotilaisuus toiseen vapaaehtoistyohon on huomenna kello kymmenelta aamulla. Se tarkoittaa sita, etta mun taytyy nousta puoli seittemalta, joka sitten puolestaan tarkoittaa sita etta joudun meneen perjantai-iltana aikasin nukkumaan enka pysty tekemaan Robertin kanssa yhtaan mitaan, ja enka muutenkaan tuu saamaan unen paasta kiinni koska oon tanaan heranny kahdeltatoista, mika on se aika jolloin nousen normaalisti (paitsi tiistaisin ja torstaisin. Sillon pitaa herata kymmenelta. Ja kymmenen on ihan siedettava.) Vituttaa ihan suunnattomasti etta nyt menee perjantai-ilta ihan pieleen. Ei silla etta me nyt kauheesti tehtais mitaan perjantaisin, mutta eilen olisi ollut kiva tehda jotain kun Robertilla oli vapaata, mutta oltiin vasyneita ja surkistuneita koska Wilhelmina piti lopettaa. Robert ehdotti etta tanaan tehtaisiin jotain, ja sitten muistin etta mun taytyy menna sinne infotilaisuuteen. Ensin muistin etta se oli yhdeltatoista. Sitten selvisikin etta se olikin kymmenelta. Eika sekaan nyt ensin haitannut, mutta kun katsoin etta miten sinne paasee, selvisi etta mulla tulee menemaan yli tunti sinne suunnistamisessa, niin hyytyi hymy. No, ei voi mitaan. Haluan tosiaankin tehda toita taman kyseessa olevan organisaation kanssa, joten pakko vaan laittaa jalkaa toisen eteen, hymya huuleen ja vinguttaa bussikorttia ainakin kahdessa bussissa ja viela raitiovaunussa. Aikaiset aamut eivat sovi kaikille, ja meilla on Robertin kanssa vahan eri aikataulut kun muilla, koska han menee vasta iltapaivalla toihin ja tulee myohaan illalla kotiin. Mietein etta pitaisiko alkaa oikeen reippaaksi ja varata tyoaika ja menna sielta suoraan elaintenadoptiohommiin. Tai sitten suuntaan suoraan kotiin ja paivaunille. Sekin sopii oikeen hyvin. En ole viela tassa kuussa kerennyt "toihin", joten pitaisi alkaa varaamaan noita tyovuoroja. Tuo ohjelma mihin kuulun, eli adoptio assistantti, vaatii etta tehdaan 6 tuntia kuussa. Eli joululomalla sain tehtya mun kuusia tuntia yhdessa viikossa ja tein pari ylimaarastakin vuoroa. Project Wildlife, tama minne huomenna menen, vaatii etta tehdaan ainakin yksi kolmen- tai neljantunnin vuoro viikossa, eli kiiretta tulee pitamaan! Mua myos ottaa paasta se etta printterista loppui musta muste, juuri kun printtailin huomiselle tarvittavaa vapaaehtoistyontekijan kasikirjaa. Kerkesin jo koneella tutustua kyseiseen ohjelmaan, mutta mukaani en saa otettua kun vaan sivut 25-33. Eli aika monta sivua jai nyt printtaamatta. "Hienoa." Tahan paalle viela se ettei mun pankkikortti ole tullut viela (tosin se on lahetetty! Sain ihan puhelimeen viestia etta se on nyt matkalla tanne!) eika meilla ole mitaan kunnon ruokaa kotona, mutten voi menna kauppaan kun ei ole mitaan milla maksaa. Mies valittaa etta pitaisi siivota, ja mua vaan ottaa paasta. Kysyin etta enko nyt voisi surra rauhassa tanaan, mutta ilmeisesti se ei ole reilua jos toinen joutuu olemaan toissa. Aha. Eli pitaa pistaa hihat heilumaan. Vituttaa myos se etta nyt taalla on taas oikeasti talvi. Eilen tuli vetta koko illan, ulkona on kylma, ja taalla sisallakin alkaa varpaiden vari vaihtumaan valkoiseksi jos en laita tossuja jalkaan. Onneksi sain uudet tosi lampimat tossut joululahjaksi. Jos jatkan tata tekstia niin tarttuu tama vitutus varmaan muillekkin, joten paastan teidat nauttimaan viikonlopuistanne.

Viimeista viedaan.

Mun pitaisi oikeesti tehda noita ravintokurssin laksyja, kun tassa kerran koneella olen, mutta paivitankin blogia. En tajua mika siina nettikurssien lukemisessa on niin vaikeeta. Tassahan ma olen kuitenkin paivat pitkat, ja jotenkin on niiiiiiin vaikea laittaa facebook sun muut kiinni ja alkaa tekemaan niita laksyja. Yllattavan paljon helpompaa on irtautua tasta ja menna tekemaan noita toisia laksyja, silla ma joudun kuitenkin pois koneelta jossain vaiheessa ja yleensa teen laksyt samalla kun rotat leikkii olkkarissa. Siinahan ne menee kivasti samalla (ja joskus tulee rotta ja yrittaa varastaa mun laksyja!) Tanaan on Wilhelminan viimeinen paiva tassa maallisessa elamssa. Sanon nyt maallinen elama, koska en oikeen tieda etta mita Wilhelminalle tapahtuu lopetuksen jalkeen. Toivon kuitenkin etta elaimille on olemassa joku paikka missa sairauksia ei enaa ole eika kipua tunneta, ja siella Ellis ja Nixon odottelevat Wilhelminaa. Nixonilla ei ole enaa aivolisakkeenkasvainta, ja Ellisin hengitys ei rahise. Ja toivon tietysti etta meidan muut rotat, edesmenneet koirat ja kissat ovat siella, kaikki parhaimmassa kunnossa ja onnellisena. Wilhelmina nukkuu nyt meidan sangyssa. Hanella oli eilen ihan mukava paiva, istuttiin kolmestaan (mina, Robert ja rotta) sohvalla koko ilta, ja katseltiin elokuvaa ja pari sarjaa. Wilhelmina istui fleece-peittojen alla, ja me tilattiin pizzaa ja sai Wilhelminakin vahan maistella pizzaa. Siina han sitten istuskeli koko illan. Aikasemmin Wilhelmina nukkui sangyssa. Han oli siita asti kun tulin kotiin koulusta meidan seurassa. Laitettiin vaan ruokakuppi ja vesiastia peittojen viereen etta sai han sitten kayda tankkaamassa kun silta tuntui. En oikeen tieda miten tama viimenen paiva vietettaisiin. Wilhelmina on nyt nukkunut pari tuntia tuolla sangyssa, ja mulla on tosiaankin niita laksyja. Annoin hanelle vahan vauvamuroja (rotat tykkaa naista tosi paljon :D meilla ostetaan aika paljon vauvatuotteita, rottia varten) ja myohemmin saavat rotat kananluita. Luut on suurta herkkua taalla! Joskus on ihan hyva olla naimisissa lihansyojan kanssa! Huomenna on Robertilla taas vapaapaiva, ja mulla on koulua. Mennaan tosiaankin aamulla elainlaakariin, ja sen jalkeen mulla on hetki aikaa vahan itkea tai koota itseni ennen kun lahden kouluun. Teen varmaan vahan molempia. Onneksi Robert on huomenna kotona, niin on joku joka lohduttaa. Kun Wilhelminaa ei enaa ole, niin meidan seuraava keskittymisen kohde on Thomas. Koska Porter kuoli, on Thomas ollut vahan alakuloinen, ja Wilhelminan tilanteen takia ei ole saannut tarpeeksi huomiota. Viedaan hanet (toivottavasti) kohta leikkattavaksi, ja katsotaan jos han tulisi toimeen meidan kahden toisen pojan kanssa. Jos ei se toimi, niin ollaan valmiita adoptoimaan Thomasille kaveri. Tosin VAIN YKSI uusi kaveri talla kertaa. Jos ainoa sopiva rotta sattuu olemaan jo parissa, niin sitten se on kait pakko adoptoida uusi pari. Mieluiten me kuitenkin yksi. Meidan rottakoti oli saannut pentuja jotka ovat valmiita uusiin koteihin viikon paasta. Jos niita pentuja on viela jaljella niin sieltahan saattaisi loytya Thomasin uusi kaveri! Rotan pennut muuten tuoksuu vahan samanlaiselle kun kissan pennut! Rotan pennut ovat myos aika villeja niinkuin kissan pennut, mutta rotan pennuissa on se hyva ettei ne raavi ja pure niin kovaa kun kissan pennut :D kaytiin kerran Robertin kanssa meidan adoptioavustajan luona haistelemassa rotan pentuja. Ei ole yhta kummallista milta se kuulostaa, haha! Oon vahan borderline naitten tekstien kanssa kun ne usein alkaa joko tosi iloisesti ja loppuvat surullisesti tai sitten toisinpain, etta aletaan surullisesti ja yhtakkia naureskellaankin jollekkin ihan typeralle. No, taman postauksen pointti oli se, etta tanaan on vahan erikoinen ja surullinen paiva. Ymmarratte siis varmaan miksi viime aikaiset paivitykset ovat olleet todella rottapainotteisia. Nyt on vahan nalka joten sallin viela hetken laiskottelun ennen kun alan tekemaan niita laksyja. Ajattelin menna tuonne Wilhelminan viereen, hakea keittiosta sipsipussin ja laittaa jakson Sex and the Citya pyorimaan. Jos ette ole jo arvanneet, niin oon tassa viimesen kuukauden maratoonannut kyseista sarjaa. Talla hetkella katson neljatta tuotantokautta, ja huomaan etta on tosi monta jaksoa mita en ole aikasemmin nahnyt. Hyvia keskiviikkoja. Tai torstaita, oikeastaan, silla Suomen puolellahan ollaan jo huomisessa.

Paivitys!

Paivittelin vahan blogia, eli paatin tagittaa kaikki tekstit ja laitoin myos esille tuohon oikealle listan kategorioista. Jos vaikka joku haluaa lukea jotain tiettya tekstia, niin sen loytaa nyt sitten helpommin. Esimerkiksi jos haluat lukea olutaiheisia teksteja, niin on "olutsnobin seikkailut" osuva kategoria sinulle! (Tosin tama kategoria kaipaa vahan parempaa paivitysta ja vahan enemman yksityiskohtaisempia kuvailuja!), jos musiikkimakuni kiinnostaa ja haluat kuunnella hyvia biiseja, niin niita tulet loytamaan kategoriasta "pop punk masina" (tamakin kaipailee paivitysta, mutta tulevaisuudessa taalla tulee olemaan enemman kategoriaan sopivaa materiaalia), tai jos sinua vaikka kiinnostaa mun tyot elainsuojelukeskuksessa, loytyy kaikki siihen liittyva kategoriasta "elainsuojelu." Tassa nyt pari esimerkkia siita miten nama kategoriat olen hoitanut. Nyt tosiaankin alan siivoamaan. Oon tassa jo kolmessa tekstissa maininnut aloittavani, joten eikohan se ala olla jo sen aika. Toivottavasti tama tiedote vahan helpottaa lukuhetkianne!

Erikoisuuksien kabinetti.

Juuri kun kirjauduin ulos taalta, niin kolahti postiluukku. Ja kuten arvelinkin, postien mukana tuli jotain kivaa! Sain nimittain tilaamani paakallon tanaan! Arvasin etta se tulisi nopeaa, kun Losista nyt ei ole niin pitkasti tanne. Paatin siis heti ottaa kuvia ja naytella mun "eriskummallisuuksia"! tassa siis uusi paakallo. Ihastuin heti! Leukaluu ei ollut kiinnitetty, enka oikeen osaa paatella etta tulevatko nama paakallot tallalailla vai irtosiko se postissa. No, ei se mitaan, silla se nayttaa ihan hyvalta kun sen laittaa esille tallalailla! pahoittelen etta muutamat kuvat tuossa ovat aika samanlaisia, en vaan osannut valita etta kumpi oli parempi. Siina on siis nyt paakallon uusi paikka, pari viisauden hammasta, ja kuvissa pitaisi myos nakya simpukan kuori joka on taytetty mun edesmenneen kissan, Waltherin, karvoilla :D Toisissa kuvissa nakyykin mun sailotty villirotta, ja viimeisena panta jota kaytin haissani. Ei tama nyt viela ole mikaan oikea erikoisuuksien kabinetti, mutta tasta on hyva jatkaa. Meinaan nimittain menna elaintentayttamis kurssille ensi kuussa, jossa opimme miten taytetaan (eettisesti hankittu) rotta. Saamme pitaa tekeleemme ja vieda ne kotiin, joten ehka mulla on sitten jotain jannaa naytettavaa!

Synkka paiva.

Tanaan on aika haikea paiva. Eilen illalla vetta tuli kaatamalla, tama asunto on kun jaakaappi ja mun joulukuussa ostama lammitin on jo kerennyt menna rikki, tanaan ei aurinko lammita ollenkaan vaikka se paistoi suoraan paalle, ja kurjan nakoisia pilviakin on taivaalla. Eihan nuo nyt ole viela mitaan. Mulla on naistenkipuja niin etta tekee mieli repia nuo ylimaaraset osat ulos (minahan en niilla tee muuta kun karsin vaivoista kerran kuussa). Ja tuostakin nyt voi paasta yli. Mutta se etta tanaan soitin sinne elainlaakariin ja varasin Wilhelminalle ajan lopetettavaksi, se tassa pilaa paivan. Tai koko viikon. Nythan on vasta maanantai, ja ei oo ehka paras tapa alottaa uusi viikko. Mennaan torstai-aamuna elainlaakariin hyvastelemaan Wilhelmina. Ollaan kayty talla elainlaakarilla aikasemmin lopettamassa meidan Garbo- ja Nixon-rotat. Meilla on nimittain kolme elainlaakaria; meidan vakituinen kuka hoitaa kaikki normaalit vaivat ja leikkaukset, meidan ensiapuelainlaakari, joka, kuten nimesta voi paatella, toimii hatatapauksissa (esim, kun on yhtakkia joutunut lahtea lopettamaan rottaa syysta tai toisesta, tai on sattunut jokin vahinko), ja tama lopetuslaakari, jolla me hoidetaan sitten nama tallaiset "suunniteltut" lopetukset. Suunniteltu siis silla tavalla, etta me mennaan vasta torstaina, koska ei hata ole akuutti, mutta etta se on tehtava kuitenkin kohta, koska elamanlaatu karsii. Wilhelminaa hemmotellaan siis nyt vahan normaalia enemman. Vietettiin tyttojen iltaa kahdestaan perjantaina. Ostin herkuiksi meille molemmille kurkkua, porkkanoita, broccolia ja kukkakaalia, ja olihan meilla tietysti dippia! Ajattelin etta tyttojenilta ei ole tyttojenilta, jos ei katsota jotain naisille suunnattua ohjelmaa, niin katseltiin sitten Sex and the Citya, kolloteltiin sangyssa (Wille teki itselleen majan meidan peittoon ja kurkki sielta) ja herkuteltiin. Wilhelminakin sai dipata. Tai mina dippasin, muutenhan siella dipissa olisi ollut ties mita viiksia! Wille on joka paiva saannut nukkua pitkat paivaunet meidan sangyssa. Eilen meni han paivaunille sankyyn joskus kolmen aikaan, ja herasi vasta yhdeksan jalkeen ja paatti itse lahtea sangysta. Olin pesemassa hanen hakkiaan, kun yhtakkia joku tuijotteli mua ovelta. Wilhelmina oli kyllastynyt odottelemaan etta mamma tulee ja nostaa hanet lattialle. Nytkin on nokosteleva rotta tassa mun takana sangyssa. Ei tasta kylla ihan pelkastaan rotta-aiheinen pitanyt tulla, mutta unohdin ne muut asiat mista halusin kirjottaa ihan kokonaan. Ehka ne muistuu mieleen sitten myohemmin. Tavallaan on kuitenkin helpotus paastaa Wilhelmina karsimyksestaan, ja onhan se tavallaan meille "vanhemmillekkin" helpotus ettei tarvitse kokonaan huolehtia etta onko nyt kaikki varmasti hyvin, sattuuko, jne. Mutta eihan se tee asiasta yhtaan sen helpompaa, ja vaikka paivamaara on tiedossa, ei siihen voi valmistautua mitenkaan. Voisi kuvitella etta tahan tottuu kun on joutunut kokemaan tata nyt useamman vuoden, mutta ei siihen kaverin menettamiseen koskaan totu. Se koskettaa aina jollain tapaa, joskus hetken, ja joskus vahan pidempaankin. Ja meilla on ollut nyt pari ikavaa kuukautta noiden rottien kanssa, kun Ellis jouduttiin kiidattamaan ensiapuun ja siella sitten lopetettavaksi, ja Porter nukkui pari viikkoa sitten pois taalla kotona, ja nyt sitten Wilhelmina. Mutta niin se vaan on, kun on pari vanhempaa rottaa samaan aikaan. Onneksi meilla on viela 3 nuorta herraa, ja niista pitaisi riitta iloa viela pidemmaksi aikaa :) Pahoittelen synkistelysta. Nyt vaan on sellainen paiva. Jospa siivoaminen vahan saisi ajatukset muualle. Nain postiautonkin tuossa kadulla, etta eihan sita koskaan tieda jos sielta luukusta kolahtaisi jotain piristavaa postia? Toivotaan niin. Toivottavasti teidan viikko on alkanut vahan mukavemmissa merkeissa!

Kauhea kankkunen.

Arvatkaas mika paiva tanaan on?! Krapulapaivapa tietenkin. Ja mun tekee mieli limsaa, eika meilla ole. Jos jaksan laittaa jotain kunnollista ulosmenemiseen soveltuvaa housua jalkaan (en oo niin laiska etta menisin pyjamahousuissa) niin pyorailen toki kauppaan hakemaan sita limsaa. Ja vahan muutakin. Dippi ja kurkku maistuisi, ja rotatkin tykkaisi jos mamma ilmestyis hakinovelle kurkun kanssa. Valvottiin vahan myohaan, eli puoli kuuteen aamulla. Kesalla tama oli aika normaalia menoa, mutta ollaan nykyaan vahan vanhoja eika enaa harrasteta tuollaista aamurayhaysta. Todettiin nukkumaanmennessa ettei enaa tarvi valvoa noin myohaan. Tai aikaseen. Tanaan onkin sitten hyva ilta leffankatsomiselle! En eilen saannut soitettua sinne elainlaakariin, joten nyt pitaisi. Jotenkin vaan ottaa vastaan. Tai siis ettei pysty. Mutta pitaa. Wilhelmina on tanaan rauhallisella ja sellaisella ihanalla tuulella, pystyttiin ottaa se sankyyn tana aamuna ja siina se sitten torkkui hetken ja nautti rapsutteluista. Ajattelin etta jos menen kauppaan niin ostan Wilhelminallekkin vahan omia herkkuja. Halutaan Robertin kanssa hemmotella se ihan piloille tama viimenen viikko. Wilhelminakin saa tulla katsomaan elokuvaa tana-iltana, ja herkutella meidan kanssa. Jospa nyt krapulaltani vahan ryhdistaydyn ja soitan sinne elainlaakariin. Normaalisti tallaiset asiat itkettaa, mutta krapulassa ne sitten itkettaa ehka tuhat kertaa enemman. Apua.