Elaimen elamaa.

Tanaan oon silitellyt kissoja. Mun tyovuoro tanaan oli siis kissagalleriassa, ja se tarkoittaa sita etta saa menna kissojen omiin huoneisiin sosialisoimaan niitten kanssa, ja sitten voi kirjottaa sellaselle taululle etta kuinka kauan on ollut kissan kanssa ja miten han reagoi eri asioihin, jne. Vietin aikaa Trio-, Sancho-, ja Mouse-nimisten kissojen kanssa. Kaikki kivoja ja sosiaaleja ja jokainen tykkasi kun niita silitteli. Kuulinpa vahan kehraystakin. Trio on aika uusi, han tuotiin toisesta elainsuojelusta ihan pari paivaa sitten, ja vahan sahisi muille kissoille. Unohdin kirjottaa taman asian taululle, mutta varmasti joku muu huomaa taman pian. Mun pitaisi nyt soittaa elainlaakariin, mutta en tieda mille paivalle varata aika, ja Robertkin unohti puhelimensa kotiin niin en voi kysya. Mutta kerkeehan sen huomennakin varata. Tilasinpa muuten eilen paakallon. En ihan ihmisen paakalloa kuitenkaan, vaan rotan. Kyseisessa liikkeessa myytavat paakallot tulevat elaimilta jotka on loydetty kuolleina, eli turhaa karsimysta ei ole tuotettu. Enhan ma sellasia muuten ostaisi ollenkaan. Mahan en edes kayta mitaan kauneudenhoitotuotteita mitka on elaimilla testattu, ja nuo elukat eivat kuulu mun ruokavalioon, ainakaan suoranaisesti (eli juustoa menee ja munakokkeli maistuu.) Tama rotan kallo tulee sielta Necromance liikkeesta mista oon aikasemmin kirjotellut. Jotenkin eksyin niitten nettisivulle eilen, ja huomasin etta sieltahan voi jopa tilata jotain, ettei tarvi ihan liikkeeseen asti lahtea! Tosin olisi kiva kuitenkin kayda joskus, siellahan saattaa olla kaikennakosta mita nettisivulle ei ole laitettu. Joka tapauksessa, ostin taman kallon koska oon jo pidemman aikaa havitellut sellaista. Olisi niilla ollut oikeen rotan nivelletty luuranko (nain sanoo google translate sanasta "articulated", eli etta luuranko on kasattu yhteen) mutta mun ei pitaisi tuhlata rahaa kauheesti, ja se oli vahan kalliimpi sitten. Ehkapa toivon sellaista synttarilahjaksi! Paakallo oli vaan 18 dollaria, eli aika halpa. Paljon halvempi mita kuvittelin, joten tuli sellanen olo etta tama on pakko ostaa! Katsoin kerran yhden ohjelman naisesta joka taytti elaimia ja han sanoi sen aika osuvasti: Pidan elaimista, ja se etta ne kuolevat ei tarkoita sita etta lopetan niista pitamisen. Tama ehka selittaa miksi pidan niin elavista lemmikeista, kuin myos edesmenneista, koristeina uuden elaman saanneista elaimista. Mulla on esimerkiksi synttarilahjaksi saatu sailotty villirotta meidan yhdella koristehyllylla. Sielta se katselee. Ja olihan mulla mun omissa haissa sellainen todella kaunis panta minka paalla oli taytetty pieni hiiri. Odotan innolla etta saan naytella mun paakalloa! Olisi vaan pitanyt muistaa ostaa sellainen kupu sille, silla se unohtu kokonaan. Nyt en tieda miten laitan sen esille ilman etta se keraa liikaa poyla/kellastuu/jne. Pitaneet sita kupuakin toimia synttarilahjaksi. Ehkapa naytan mun "kokelman" teille joku kerta! Eihan se nyt kovin iso ole, kun mulla on vaan se panta ja sailotty nayte, mutta tastahan se kasvaa. Jos puhutaan ihan vaan tuollaisista kummallisuuksista, niin omistan myos parhaan kaverini viisauden hampaat. Ne on mulla pienessa nayte putkessa, ja mun kaveri on luvannut tehda niista mulle korun. Odotan innolla. Etta sellaisia kummallisuuksia tanaan. Aika jannan kaanteen otti tama teksti. Lahdettiin kissojen silittamisesta yhtakkia viisauden hampaisiin. Mina ainakin teen sellaisen kaanteen nyt etta lahden suihkuun. Oon vahan paranoidi ja pelkaan aina tuovani jotain elaintauteja kotiin mun tyovuoron jalkeen. Mutta kait me elainvanhemmatkin saadaan olla vahan sellasia hossottajia! Mukavaa viikonloppua teille kaikille!

Los Angeles, osa 2.

Hellurei! Tulipas taas kaytya Hollywoodissa eilen. Kaytiin Conan O'Brienin nauhoituksissa! Ollaan kayty kerran aikasemminkin, viime vuonna, ja se oli sen verran hauskaa etta paatettiin kayda uudestaan. Ollaan jo suunniteltu etta mentaisiin kesalla taas. Mulla on tanaan vatsalihakset ihan joka kohdasta kipeat, koska naurettiin niin paljon. Oikeen inhottaa, haha. Kaytiin syomassa ja kaljalla jossain surkeessa ravintolassa, mutta ainakin palvelu pelas hyvin. Burbankissa on aika huonosti noita ruokapaikkoja, ilmeisesti. Oli aika hyvat homejuustoranskalaiset kylla. Conanin jalkeen aateltiin etta vois kayda parissa paikassa missa ei viime reissulla keretty kayda, kun kello kuitenki oli viela aika vahan. Kaytiin Walk Of Famella talla kertaa, koska ei ollut nihkeeta kuskia mukana, kuka ei viittiny parkeerata parin korttelin paahan. Meita ei pieni kavelymatka haittaa, niin loydettiin hyva parkkipaikka ja kaveltiin sinne. Meilla oli pari sellasta tahtea mita ei oltu aikasemmin loydetty, niin etsittiin ne sitten kasiimme ja pitihan mun nyt pari kuvaakin ottaa. Ei me kovin pitkaan kuitenkaan etsitty niita tahtia. Taa Walk of Famehan on useammalla kadulla, joten jos meinaa kaikki tahdet katsoa lapi, saa varata useamman tunnin, mahdollisesti koko paivan. Me kuitenkin haluttiin kayda Ripley's Believe It Or Not museossa, koska se oli samalla kadulla ja ollaan monesti mietitty etta miksei olla kayty siella. Siella oli kaikennakosta erikoista taidetta, vahaversioita erikoisista ihmisista, erikoisia esineita, jne. Mun lemppariosiohan oli tietysti kaksipaiset elaimet ja luurangot. Siella oli kylla yllttavan kivaa. Jai kuitenkin silleen lyhyeksi tuo tan kertanen reissu, etta Conanin, kavelemisen ja museon jalkeen lahdettiin kotiin. Robertia vasytti, ja hanhan kuitenkin meidat sinne ajoi, niin piti sitten paasta kotiin hyvissa ajoin. Kerettiin kotiin sopivasti silleen etta nahtiin tv:sta se meidan Conan jakso, jonka nauhotuksissa oltiin paivalla! Tama oli siis eilen. Tanaan oon suorittanut mun ensimmaisen koulupaivan talta lukukaudelta. Oon kerrankin ollut vastuullinen ja ostanut melkeen kaikki koulukirjat jo ensimmaisena paivana. Tai, netista tilasin ne koska se on halvempaa, mutta etta ne ovat kuitenkin tulossa! Multa puuttuu vaan 2 kirjaa, ja ne meinaan ostaa tanaan. Kohta saan uuden kortinkin, sain sen asian selvitettya. Robert on luvannut tayttaa oman osionsa meidan greencard hakemuksesta tana-iltana etta saan laitettua sen postiin huomenna. Pidetaan peukkuja etta nain tosiaan kay. Huomenna mulla on taas vuoro tuolla elainsuojelussa. Kissagalleriassa vastailen asikkaiden kissakysymyksiin. Harmi vaan etten oo kerenny lukea ainoankaan kissan papereita....Saa nahda miten onnistun. Mulla oli viime perjantaina kissagallerian vuoro, mutta peruin sen koska Porter nukkui pois, eika mua oikeen huvittanut menna minnekkaan. Mutta nyt kokeilen miten nuo kissagallerian hommat onnistuu! Ensi viikolla toivottavasti saan taas kokeilla niita adoptio assistantin hommia. Pitaa vaan muistaa kirjotella meidan tuon toiminnan vetajalle asiasta. Ikava kylla, huomenna oli myos tarkotus soittaa elainlaakarille ja varata aika Wilhelminalle, silla nyt taitaa olla aika vieda hanet lopetettavaksi. Kerron tasta sitten erikseen kun se aika tulee. Tassa vahan kuvia eilisista seikkailuista: Etta sellasta talla kertaa. Hyvia viikonloppuja!

Nyt se alkaa.. (ja vahan vituttaa.)

Huomasin asken ettei tuolla statseissa ole enaa Suomea mukana ollenkaan. Eli ne kenelle tama blogi oli vahan niinkun tarkotettu ei edes lue tata enaa :D no minkas taat. Ehkei taa nyt oo niin kauheen kiinnostava? Nyt on taas maanantai. Mun taytyy kayda asioilla. Taytyy hakea kolmas passikuva ja ostaa koulutarvikkeita. Mulla alkaa nimittain huomenna taas koulu. Jotenkin kylla vahan harmittaa, koska taa loma muuttui viihdyttavaksi nyt loppupuolella. Mut eiks se niin mee yleensa etta aina kaikki hauska alkaa aina talleen lopussa? Mulla on ainakin aika paljon kokemuksia jotka viittaa siihen. Yksi mun kursseista alkaa tanaan jo, mutta se on netissa. Se on sellanen ravintokurssi. Ei mua ehka oikeesti kiinnosta ravinto, mutta piti saada joku kolmen pisteen kurssi ja mielellaan netissa oleva, ettei tarvi ravata koulussa kun kaks kertaa viikossa. Jaa sitten aikaa vapaaehtoishommille ja ajokortin hankkimiseen! Mulla on siis kolme kurssia paikanpaalla, tiistaisin ja torstaisin. Geologian kurssi joka keskittyy tahan meidan omaan planeettaan (no mihinkas muuallekkaan?), uskonnon kurssi joka keskittyy pyhiin teksteihin, esim niinkun raamattuun ja sellaisiin ja sitten on taiteen arvostus kurssi. Veikkaan etta siella opitaan kuka on maalannut mitakin ja milla aikakaudella. Sellaista! Ihan mielenkiintoseltahan nuo kaikki vaikuttaa, en muuten olisi niita valinnut. Paitsi se ravintokurssi tietty. Mua vahan vituttaa, kun mun pankki Ruotsissa on mokannut, niin mulla ei ole uutta pankkikorttia ja mun nykyinen kortti menee umpeen ihan parissa paivassa. Sellasia asioita oon tassa yrittanyt hoitaa samalla, mutta ei taida tuo asiakaspalvelu oikeen pelata, kun sielta aina tulee niin surkeita ehdotuksia. Esim. "no voithan laittaa taman tilin kiinni?" En voi. Koska saan opintotukea Ruotsista, niin mulla TAYTYY olla Ruotsalainen pankkitili. Miksi siis laittaa kiinni tili joka mulla on ollut siitalahtien kun sinne Ruotsinmaalle muutin? Toinenkin typera kysymys esitettiin pankista; "tarviitko edes korttia?" Mietinpa vaan etta mika idea on olla pankkitili jos ei ole tilin kanssa menevaa korttia? Mulla ei talla hetkella ole Amerikkalaista tilia (oli 3 vuotta tili taalla, mutta se laitettiin kiinni viime kesana kun mulla ei ollut yhtaan rahaa siella hetkeen), niin en voi siirtaakkaan niita rahoja mihinkaan. Surkee meininki. Ajattelinpa nyt kuitenkin hoitaa monta rahastavaa asiaa tassa ennen kun naa vaikeudet alkaa. Esim. tyohousut joudun ostaa, noi koulujutut, koulukirjat ja sitten ajattelin etta vahan hemmottelisin itteeni uudella mekolla. Hei, mulla on synttarit ens kuussa, saa kait sita vahan itselleen lahjoja ostaa? Ei ei ei....tuo pankkijuttu nyt vituttaa niin etta voi olla etta joudun lahtee baariin tana iltana. Nythan on kuitenki maanantai, ja meillahan on se maanantai baari, jos muistatte! (Ette muista, koska kukaan ei lue tata :D)

Edesmenneet karvakaverit.

Porter kesalla 2013, ensimmaista kertaa paasemassa tutkimaan uutta kotia. Ellis kesalla 2013, muroilla herkutellen. Herman & Smitty uudessa kodissaan, kevaalla 2012. Nixon ja Garbo avaavat joululahjoja, jouluna 2012. Dennis ja Squeaky kovistelevat. Syksylla 2011. Siina on meidan edesmenneet rotat. Pitaneet joskus laittaa nykyisistakin jotain kuvaa :)

Kuollutta ja morbiidia.

Eilen haudattiin Porter. Robertin isa oli haravoinnut takapihalla ja samalla haravoinnut Ellisin haudan auki ja Hermankin oli noussut sielta haudastaan. Meilla on neljaa rottaa haudattuna Robertin vanhempien takapihalla; Herman, Smitty, Ellis ja nyt myos Porter. Mutta vaikka tuo kuulostaakin aika pahalta, niin ei se sita ollut. Ellis oli viela laatikossaan, ja laatikko hyvassa kunnossa. Herman on ollut haudattuna viime huhtikuusta asti, joten hanen laatikko oli kokonaan maatunut, mutta han oli viela kaaritty peittoonsa johon hanet haudattiin. Smittyn hautaa ei onneksi hairitty. Robertin isa auttoi meita kaivamaan syvemman haudan, ja Porterille haudan. Ellisin ja Porterin laatikot mahtui natisti samaan hautaan, ja Herman peittoon kaarittyna haudattiin takaisin vanhalle paikalleen, tosin ilman laatikkoa. Robert ei olisi halunnut nayttaa mulle etta milta Herman naytti, mutta katsoinpa kuitenkin, kun halusin tietaa kumpi rotta oli kyseessa (Herman ja Smitty kuolivat kevaalla). Oli jotenkin mielenkiintoista nahda etta mita ruumiille tapahtuu kun ne on ollut haudassa melkeen vuoden. Hermanista oli jaljella oikeastaan vaan kuori. Turkki, hanta ja jalat. Onneksi Herman on nyt kuitenkin taas peitoissaan, tuttujen rottien vieressa. Ellis oli kuulemma vahan kamalampaa katsottavaa, koska han on ollut kuollut vasta kuukauden. En uskaltanut katsoa, silla haluan muistaa hanet sellaisena kun han oli. Tai siis haluanhan ma Hermaninkin muistaa sillatavalla, ja muistankin, tuosta eilisesta huolimatta. Ellis kuitenkin oli kuulemma viela ihan rotan nakoinen, mutta etta sen nakoinen etta multa ois saattanut tulla itku jos olisin katsonut hanen laatikkoon. Nyt on kuitenkin porukka maan alla rauhassa. Juteltiin eilen ja toissapaivana Porterista tosi paljon. Helpottaa ehka vahan tieto siita etta tarjottiin Porterille hyva loppuelama, sellaisen minka han ansaitsi, ja tiedan etta Porter oli hyvinkin onnellinen taalla meidan luona. Ikava on kuitenkin. Kaytiin piristamassa itseamme hyvilla hampurilaisilla ja oluella. Soin vege hampurilaisen jossa oli chipotle-kastiketta, avocadoa, pepper jack-juustoa, ja jalapenoja. Oli herkullista! Kuvittelin etta suu palaisi sisaan mennessa, mutta niin ei kaynnyt. Ikava kylla, jossain toisessa paassa paloi ulos mennessa.... No, minkas teet! Sanotaan etta oli kylla sen arvoista. Syotiin valkosipuliranskalaiset myos, ja tassa paikassa ei kylla tingita valkosipulista. Varmaan 3 kyntta oltiin laitettu niihin ranskalaisiin. Suussa maistuu viela tanaankin valkosipuli. Mun pitais varmaan alkaa pesemaan pyykkia. Meilla on maailman surkeimmat lakanat sangyssa just nyt, koska ne liukuu pois jos vahaankaan liikut yolla. Sitapaitsi ne on sellaset satiiniset, joten ne on aika kylmat talleen talvella. Onneks taa meidan asunto ei ole ollut kauheen kylma tana talvena (kun ei taa ilmakaan ole ollut kauheen kylma!) Naa Amerikkalaiset lakanat jotenkin arsyttaa mua. Pitaneet kertoa niista joskus. Menenpas tasta tylsistyttamasta teita! Morrrrjens!

6 vuotta!

Eilen tuli mulla ja Robertilla 6 vuotta yhdessaoloa tayteen. Juu juu, eihan sita enaa tassa vaiheessa tarvi juhlia kun on naimisissa ja blaa blaa. Mun mielesta tuo paiva on hyvinkin tarkea, silla ilman sita paivaa ei olisi ollut sitten niita haita. Meilla on muutenkin tuo paiva aivan erityinen silla meidan kaikki ensimmaiset on samana paivana. Ensi tapaaminen, ensi suudelma, jne. Paatettiin sillon etta ollaan yhdessa, joten se on kuitenkin aaaaika tarkea paiva! Ei nyt pahemmin kuitenkaan vietetty, koska Robert oli toissa ja ollaan ajateltu etta vietettaisiin meidan ensimmaista haapaivaa sitten vahan paremmin. Ostin kuitenkin Robertilla pari lahjaa; 2 Arnold Schwarzenegger elokuvaa (me keraillaan naita ihan oikeesti :D) ja Sculpin-oluen, joka on Robertin lemppari. Robert toi mulle karkkia lahjaksi. Tarkotus oli tehda ruokaa yhdessa, mutta mun piti menna aikasemmin nukkumaan niin jai se tekematta sitten. Yhdet kaljat juotiin yhdessa mutta siinapas se. Vaivauduin jopa sheivaamaan saaret :P Talvisinhan ei tarvi sheivata. Tai oikeastaan, eihan sita koskaan TARVI harrastaa kyseista aktiviteettia. Mutta tama blogihan ei kerro siita! Kerroinki jo tasta paivasta, ja aika huonoksihan tuo muuttui, niin voi olla ihan piristavaa kayda ulkona. Voidaan juhlistaa eilista, ja myos skoolata Porterin muistolle. Robert on aina niin hyva tuki tallasissa. Han yrittaa tuoda hyvat muistot esille, ja antaa mun puhua ja itkea kunnes en jaksa enaa. Sellainen on hyva partneri, ja sita on syy juhlia. Kippis!

Uusia alkuja, ja loppuja.

Tanaan paasin avustamaan adoptioissa ensimmaista kertaa. Sain nahda ihan alusta loppuun asti etta miten homma toimii, seka opein miten adoptiotietopankkia kaytetaan. Eras vanha pariskunta, olivat olleet yhdessa 50 vuotta, tulivat adoptoimaan koiraa. Oli jotenki ihana nahda kun 3 kuukauden ikainen koiranpentu ihan silmien edessa ihastui tahan pariin, ja toisinpain. Koiralla on onnen paivat edessa, oli pariskunnalla sen verran sydammia silmissa. Mulla oli taman vuoron jalkeen viela toinen vuoro. Sain viihdyttaa kahta koiraa, boxer/pitbull sekarotuista 1-vuotiasta narttua ja 3 kk:n ikaista boxer pentua. Tama vanhempi ja isompi koira oli aivan ihana ja halusi koko ajan istua mun sylissa, koostaan huolimatta! Ja kun tama koira istui mun sylissa, niin sain miljoona koirapusua koko naamalle ja ihan hiuksiinki asti. Kiva olla tuolla hommissa, niin ei sitten tuu koirakuume niin helposti! Tai ehka se tulee entista enemman. No kuitenkin, kiva kun saa olla koirien kanssa tekemisissa. Mun vuoron loppuosan vietin kissahuoneessa silitellen kissoja. Kyseisessa huoneessa asui 10 kissaa! Olihan niitakin ihan mukava silitella. Ikava kylla sain huonoja uutisia kun olin lounastauolla. Robert soitti kotoa ja kertoi etta meidan Porter oli todella huonossa kunnossa. Kirjottelin taalla aikasemmin mahdollisesta korvatulehduksesta ja kuinka Porterin kunto oli lahtenyt paranemaan, mutta talla viikolla han sitten heikistyi. En odottanut olon huononevan nain paljon kuitenkaan, ja olin varannut huomiselle aamulla uuden elainlaakarintarkastuksen. Tirauttelin lounaspoydassa pari kyynelta, mutta koska ei voi tietaa mita tapahtuu, ja olin jo menossa tahan vuoroon, niin paatin hoitaa homman loppuun kunnialla. Onneksi koirien kanssa varkkaaminen vahan sivutti kurjat ajatukset, kunnes sitten paasin "toista." ("toista", koska enhan ma siella oikeesti ole toissa.) Harmi vaan etta meilta oli rotan ruoka loppunut niin en edes paassyt heti kotiin, vaan piti kayda elainkaupan kautta. Ja kun tulin kotiin, Porter makasi elottomana hakissaan. Jotenkin osasin odottaa tata, mutten uskaltanut toivoa etta han olisi nukkunut pois rauhassa taalla kotona. On ollut pari sellaista tilannetta missa olen toivonut niin ja ollaan jouduttu lahtemaan elainlaakariin lopettamaan kyseessa olevia rottia. Se jotenkin pahentaa tilannetta. Mutta nyt kavin "onneksi" nain. Ilmeesta ja ruumin asennosta paatellen han lahti ihan rauhassa, ja se on mulle kuitenkin aikamoinen helpotus. Kylla, oon vahan morbiidi ja tarkastan aina ruumiit. Mutta se on jotenkin sellanen osa sita prosessia ja tosi tarkeaa mulle. Nyt Porter on kaaritty pieneen pyyhkeeseen, ja huomenna kaveri tuo meille laatikon johon Porter laitetaan. Haudataan Porter lauantaina Robertin vanhempien takapihalle. Siella lepailee myos meidan Herman-, Smitty-, ja Ellis-rotat. Nyt hyppaan suihkuun, silla haisen ihan koiralle. Ostin kirpparilta uuden mekon maanantaina ja ajattelin laittaa sen paalle. Mennaan Robertin kanssa siiderille illemmalla. Voi tehda ihan hyvaa, mutta saattaa myos olla etta tulee itku taas paalle. Laitan myohemmin kuvaa naista meidan askettain edesmenneista, silla muistin etten ole laittanut yhtaan kuvia. Toivottavasti teilla oli vahan parempi paiva kun mulla.

"Ny dag med nya mojligheter"

Nain sanoi aina mun entinen pomo, kun asuin ja tyoskentelin Ruotsissa. Nyt on tiistai, mutta taa vois ihan hyvin olla maanantai, silla Robertilla oli eilen vapaata ja mullakaan ei ollut mitaan super tarkeeta tekemista. Ei silla etta mulla yleensa olis muutenkaan. Eilen kuitenkin nain yhta kaveria keta en oo kauheen paljon nahnyt viime aikoina. Oli tosi hauskaa. On ihana kun on sellanen kaveri kenen kanssa voi puida naistenasioita joissa ollaan mietitty etta miksi tehdaan nain, ja mika on syy siihen etta asiat on niin ja nain. Mulla ei ole kovin montaa sellaista naispuolistaystavaa, kuka oikeasti miettii tallasia asioita. Tai on mulla pari, mutta ne asuukin sitten Suomessa, ja taalta loytyy vaan tuo yksi. Mutta ei ne meidan jutut aina niin vakavia kuitenkaan ole! Sitapaitsi tama kyseinen ystava on Kanadasta ja on joskus tosi ihanaa puhua Celsius asteista ja kilogrammeista sun muusta mita taalla ei kayteta! Toki Robert, matikkanero, osaa noi tollaset, eika sille tarvi aina puhua Fahrenheitista jne, mutta onhan se nyt kiva kun on joku kuka oikeesti tietaa mita +6 astetta tarkottaa. No kuitenkin, kavi silleen hassusti etta meidan piti tavata Lestat's nimisessa kahvilassa. Lestat'sin kahvilaa vaan sattuu olemaan 2 kappaletta, ja mina tietenkin ehdotin sita Lestat'sia joka on lahempana tata kaveria. Tama kaverihan tietysti luuli etta tarkotin sita Lestat'sia joka on lahempana mua. Seisoskelin 20 minuuttia University Heightsin Lestat'sin pihalla ja kaveri lahetteli tekstareita siita kuinka han oli silla ja silla kadulla ja mietein etta miks ihmeessa sa olet noin kaukana. Sitten tietysti mulle valkeni etta han oli mennyt sinne toiselle paikalle, ja soitin ja selvitettiin koko juttu. Tuli kylla vahan naurettua. Onneksi ma olin pyoralla, niin huristelin nopeesti oikeelle paikalle. Kaveri olikin vahan miettinyt etta miksi kesti tunnin verran kavella Lestat'sille kun sen pitaisi oikeesti olla niin lahella. Googlen kartat taas huijas! Kahviteltiin ja kaytiin kirppareilla ja istuttiin puistossa hetki, kunnes tuli kylma. Eilen oli taas aivan ihanan lammin! Ettei kauheesti haitannut kun tuli extra kilometreja tehtya pyoralla. Robert ja pari muuta kaveria oli hampurilaisella tassa lahella, niin paadyttiin sinne sitten oottelemaan etta kaverin mies tuli hakemaan sen autolla. Robertin kanssa jatkettiin Belching Beaveriin kaljalle. Kerron lisaa kyseista paikasta joskus, se on aika mielenkiintonen paikka. Robert vei mut pizzalle kun en ollut ite syonnyt viela, ja pizzahan nyt aina maistuu. Ihan vauhtirikas paiva! Nyt oon lahdossa mun ensimmaiseen "tyo"vuoroon. Meen vahan aikasemmin koska mun tutun vegaanikoju on siella tiistaisin! Oon kerran aikasemmin maistanut hanen vegaaniruokaa, ja pidin siita tosi paljon. Ihaninta on etta pystyy siella syomaan kaikkea mika ruokalistalta loytyy. Niin ja viela parempi on se, etta joka viikonloppu taa koju loytyy yhta baaria vastapaata, niin pystyy syomaan vegaanisesti baareista lahtien. Yllattavan monet lihansyojatkin pitaa hanen vegaaniruoasta, ja oon nahnyt aika monesti kun ihmiset on valinnut hanen kojun tien toisella puolella olevan Meksikolaisen kojun sijasta. Aika hyvin. Mut nyt lahden lounaalle ja tervehtimaan asiakkaita! Muutenkin hyva menna aikasemmin niin ehka joku voi kertoa mulle etta mita ma oikeen teen! Ja saan katsottua etta joko mun tyopaita tuli. Jee! Hyvia illanjatkoja teille, mulla on koko paiva viela edessa.

Viikonloppu.

Perjantai illat yleensa tulee meilla vietettya kotona joko elokuvan tai kaljan parissa. Tai miksei joskus vaikka molempien! Mutta talla kertaa sita ohjelmaa oli tarjolla kahdenkerroin. Valinta oli vaikea; peli ilta hyvan ystavan luona herkkujen kera, vai lemppari olutbaari alle 5 min kavelymatkan paassa, tapaamassa kavereita keta ei oltu nahty sitten loka- ja marraskuun? No, ne kaverit keta ei oltu nahty hetkeen voitti. Ja oli ihana nahda poikia pitkasta aikaa. Tata poikapoppoota tuleekin helposti ikava. Kivointa oli ehka se, etta sain vihdoinki tutustuttua yhden kaverin tyttokaveriin vahan paremmin. Ollaan tavattu useamman kerran, muttei koskaan oikeen juteltu, ja paatin korjata asian. Ihan kivaltahan se tytto vaikutti, ja ollaankin tata nykya Facebook kavereita. Ehkapa saan itselleni viela uuden kaverin! Kaytiin myos heidan luona viela kaljalla ennen kun kaikkia alkoi vasyttaa. Eilen tarkoitus oli kayda yhdessa tietyssa levykaupassa Robertin kanssa, muttei keretty ihan sinne asti, silla sinne on kavelymatkaa jonkin verran, ja liike meni kiinni 7 eika oltu missaan liikkeen lahella edes. Kaytiin parilla iltapaivalla, ja paadyttiin yhteen kivaan baariin tassa lahella, joka toimii myos pelihallina. Voitettiin Simpsons peli ryhmatyolla Robertin kanssa. 25 centin kolikoita meni enemman kun tarkoitus oli... Tykkaan kyseisesta paikasta. On hauska pystya pelata peleja samalla kun nauttii hyvasta oluesta. Robertin kanssa tykataan pelata yhdessa. Musta tuo idea on tosi hyva, ja uskon etta tama paikka pysyy auki pitkaan. Pelaamisessahan tulee usein nalka, niin kaveltiin sitten lahella olevaan sushiravintolaan. Minahan en syo kalaa ollenkaan, mutta onneksi sushivaihtoehtoja loytyy meille kalattomillekkin! Soin kurkku-, avokado- ja cream cheese-sushia, seka friteeratun 8 palan rullan jossa oli kesakurpitsaa, bataattiperunaa ja cream cheesea. Etta ihan hyvaa oli! Ja se etta Sapporotuopit on vaan 2 dollaria ei haittaa yhtaan. Kaytiinpa yhdessa levykaupassa kuitenkin, harmi vaan etta toi meidan levykauppa on aika huono. Robert loysi kuitenkin 2 lp:ta jotka loysi uuden kotinsa meidan levykokoelmasta. Kaytiin kotona pyorahtamassa ja tajuttiin etta kello oli aika vahan, joten mentiin sitten viela yhdelle, jonka jalkeen kaytiin ostamassa kunnolla herkkuja ja tultiin kotiin katsomaan Saturday Night Liven uusinta jaksoa. Tanaan olis yks keikka jonne haluaisin kovasti, mutta mulla ei ole yhtaan kateista milla maksaa sisaanpaasya, eika mulla kylla ole tilillakaan tarpeeksi mita nostaa. Viela toistaseks siis. Sitapaitsi se bandi minka haluaisin nahda taitaa soittaa aika aikasin, joten ei kerettaisi paikalle Robertin toitten jalkeen. Taitaa siis jaada kyseinen keikka nakematta. TAAS. Ollaan nahty tama bandi useamman kerran, mutta ehka noin nelja viimesinta kertaa kun tama bandi on soittanut, ei olla paasty katsomaan syysta tai toisesta. Tottakai voisin porayttaa paikalle pyoralla, pari kaveriahan on menossa sinne, mutta ei mua oikeen huvita. Kun tuo rahatilannekkin on mika on. Lupasin kokata tana iltana, ja mulle sopii oikeen mainiosti ilta sohvalla. Sita kaljaa nyt kun on taas kitattu... Huomenna tapaan yhta kaveria keta en ole hetkeen nahnyt. Han kerailee pullonkorkkeja, ja meilla on vahan liiankin monta (huomaa etta meilla juodaan kaljaa aika usein), ja olen luvannut lahjottaa meidan "kokoelman" hanen askarteluprojektia varten! Robertilla on huomenna vapaata, ja halusi kayda elaintarhassa, mutta olin jo luvannut viikko aikasemmin etta naen kaveriani, joten Robert paasee viettamaan vahan omaa aikaa. Ihan kiva vaan. Tekee hyvaa valilla tehda asioita talleen normaalisti. Me ollaan aika huonoja olemaan erillaan, eika siihen liity mitaan sen kummalisempaa kun etta me oikeasti viihdytaan tosi hyvin yhdessa. Mutta onhan se aika epareilua etta mulla on aina 9 tuntia omaa aikaa paivassa ja Robertilla on 5 minuuttia jos oikeen hyvin sattuu. Oon siis yrittanyt nyt vahan oma-alotteisesti lahtea pois kotoa vahan enemman, ja sopia tekemista silleen etta Robert saa viettaa aikaa yksin. Sopivasti alkoi nyt nuo vapaaehtoishommat, niin voin aina varata itselleni tyovuoron silleen etta Robert saa pari tuntia itselleen vapaapaivina. Onneks Robertin tyoajat vaihtuu kohta, silla pari asiaa muuttuu kohta hanen tyopaikalla! Mutta siita joku toinen kerta. Tallanen viikonloppu talla kertaa. Nyt jatkan karkkisydammien syontia ja Sex and the Cityn katsomista sillavalin kun pyykit kuivaa narulla!

Korvatulehduksia ja paikallista olutta.

Hellurei! Mulla ei oo oikeesti mitaan asiaa talla kertaa, mutta jostain syysta teki mieli kirjottaa! Porter kavi siella elainlaakarilla eilen ja kyllahan se niin on etta korvatulehdushan se vaiva oli. Porterille annettiin piikki ja antibiotit ja nyt jo alkaa pikkumies nayttaa pirteemmalta. Ainakin on ruoka maistunut paremmin ja kovasti on janottanut! Eika se kavele enaa hassusta niinkun aikasemmin. Korvatulehdukset nimittain vaikuttaa rottien tasapainoon ja korvatulehduksen tuntomerkkina on yleensa se etta rotan paa kallistuu ja tasapainoo alkaa pettaa. No, nyt ei kallistu enaa Porterin paa. Koska hommat meni niinkin hyvin elainlaakarissa, paatin etta juhlistan asiaa juomalla kalliin, mutta ah niin herkullisen Ballast Point-panimon Indra Kunindran. Apua. Onko mitaan herkullisempaa? Indra Kunindra on tyyliltaan stout, mutta intialaistyylinen sellainen. Siihen on lisatty kookosta, limea, currya ja kuminaa. Prosenttejakin siina taitaa olla normaalia enemman. Helposti yks mun lempparioluista! Mulle on luvattu Indraa synttarilahjaksi, silla oon maailman onnellisin tytto; mulla sattuu olemaan 2 kaveria toissa kyseisella panimolla! Taytyy sanoa etta joskus on ihan kiva kun kaveritkin on olutsnobeja. Tassa voitte lukea mita Beer Advocatella on sanottavaa kyseisesta herkkuoluesta; Kyseinen panimohan on ihan paikallinen, ja niilta loytyy pari muutakin mun lemppariolutta. Joskus on kuulkaas ihan alyttoman siistia asua taalla! Kelit on hyvat ja kaljaa riittaa. Mutta! Nyt taytyykin alkaa laittaa ikkunoita kiinni, silla ei ne asteet ihan koko paivaa pysy siella 27 paikkeilla. Rotskutkin haluaa varmaan leikkia ja pitaisi alkaa miettimaan etta mita sita laittaisi ruoaksi tanaan. Aika kivasti sain vaannettya juttua vaikkei mulla nyt oikeesti ollukkaan mitaan kauheen erityista kerrottavaa :D Jospa ens kerralla olisi ihan oikeetakin asiaa!

Elainaiheista torstaita!

Hei taas. Mainitsin etta kirjottaisin lisaa siita elainsuojelukeikasta. Noh, tiistaina olin sitten toisessa infotilaisuudessa, mutta talla kertaa se oli vaan meille ketka ollaan adoptio avustajia. Opittiin siis mita kaikkea siihen hommaan liittyy, ja mitka meidan alueet on. Paatin heti kotiintullessa sitten buukata itselleni pari "tyo"vuoroa, joten menen tiistaina ensimmaista kertaa vapaaehtoistoihin. Nyt se siis alkaa oikeasti! Tiistaina en tee mitaan kovin jannaa, istun sellasen infotiskin takana keskuksen etupihalla ja tervehdin asiakkaita ja vastailen kysymyksiin. Saan myos antaa herkkuja koirille! Torstaina oon menossa avustamaan viikottaiseen koira-ja kissatapahtumaan, jossa ihmiset saa tulla silittelemaan koiria ja kissoja ja askartelemaan leluja niille! En tieda viela etta mika mun rooli tulee olemaan tassa tapahtumassa, mutta sehan selviaa torstaina. Mulla on myos ennen tuota vuoroa harjotteluvuoro! Alan nimittain opettelemaan tuota adoptiontiprosessia, niin saan avustaa ihan oikeasti adoptioissa! Perjantaina mulla on vuoro kissagalleriassa, eli seison kissakaytavassa ja vastaan kysymyksia eri esilla olevista kissoista ja paastan adoptioita harkitsevia asiakkaita tapaamaan kissoja niiden huoneisiin. Kuulostaa kivalta! Ja jos oikeen hyvin sattuu niin laitanpa itseni vuorolistalle huomiseksi koiragalleriaan. Me ollaan Robertin kanssa ihastuttu yhteen pitbulliin joka loytyy juuri tuolta. Harmi vaan ettei me voida ottaa koiraa. Mutta ei se mitaan, meidan rotista onneksi riittaa monen koiran edesta menoa ja iloa! Rotista puheenollen, joudutaan viemaan Porter elainlaakariin tanaan. Tiistaista lahtien on meidan isolla rotalla ollut joku vaiva. Veikkailen joko korvatulehdusta tai sitten aivolisakkeenkasvain. Tiedan etta nuo kaksi ovat ihan eri luokkaa, mutta ikava kylla, ne tuottavat samanlaisia oireita, joten joskus on vaikea paattaa kumpi on. Meilla on aikasemmin ollut rotta kenella oli aivolisakkeenkasvain, ja huono elainlaakari ehdotti kaikkea ihan typeraa. Jouduin sitten kovana vaatimaan etta tutkitaan asiaa paremmin ja saatiin lopulta siihen vaivaan maarattya laaketta joka alkoi toimimaan melkeen heti. Eli meilla lemmikkiaideillakin toimii nama aidinvaistot aika hyvin! Toivotaan etta kyseessa olisi pelkka korvatulehdus, silla se korjataan helposti antibioteilla. Nyt odottelen tassa miesta kotiin toista. Voitteko kuvitella miten erilainen talvi meilla on taalla? 81 Fahrenheitia, eli 27 C. Mulla oli eilen shortsit ja t-paita paalla koko paivan. Ja on tanaankin. Tulipa sopivasti nama lampimat kelit viela kun mulla on lomaa. Nyt pitaa kayda ruokkimassa Porteria, silla han ei pysty kayttamaan kasiaan ollenkaan syomisessa, joten mamma joutuu tarjoilemaan puuroa ja muuta herkkua mita muut rotat ei saa. Jos toivotan teille lamminta kelia niin ehka se tulee perille? En tieda mita mielta te olette talvesta, mutta mulle kay ihan tallanen 27+ ja aurinkoa. En valita! Morrrjens.

En saannut jaettua tata askeisessa postauksessa, joten tassa tulee mun lemppari Dickies biisi!

Lauantai

Nyt ei ole lauantai, nyt on keskiviikko, mutta viime lauantai oli tapahtumarikas. Ainakin kun ajattelee etta yleensa Robert on toissa lauantaisin, ja itse istuskelen koneella ja rottien seurana laiskotellen. Mutta lauantaina alkoi mun tie vapaaehtoistyohon! Pari kuukautta sitten hain San Diegon kaupungin elainsuojeluun vapaaehtoistyohon, ja viime kuussa kavin haastattelussa, jonka jalkeen sain tietaa etta paasin hakemaani tyohon, eli adoptio avustajaksi. Lauantaina oli infotilaisuus kaikille uusille vapaaehtoistyolaisille, jossa paastiin tutustumaan toisiimme ja elainsuojelukeskukseen. Siella opein ainakin sen etta puolen vuoden paasta avautuu 2 paikkaa joihin aion heti hakea, eli elainterapiayksikko ja pienelainhoitaja. Molemmissa kasitellaan jyrsijoita, ja vaikka mulla on monen vuoden kokemus koirista ja kissoista, niin luotan enemman mun kokemuksiin rottien kanssa, silla niiden kanssa tuo mun kokemus on ehka vahan enemman "hands on." Niita oon kuitenkin kasitellyt ihan yksin nyt yli kolmen vuoden ajan, kun taas koirat ja kissat usein jai vanhempien hoidettavaksi, vaikka tottakai monesti itsekkin kavin koirien kanssa lenkilla tai siivosin kissojen hiekkalaatikkoa. Infotilaisuudessa paastiin myos kiertamaan keskusta ja nahtiin vahan etta miten homma toimii "behind the scenes." Illemmalla oli vuoden ensimmainen hyva keikka! Kaydaan Robertin kanssa aika paljon keikoilla, mutta Tammikuu on vahan huono kuukausi kiertueille, silla suurin osa maasta karsii "oikeasta" talvesta ("oikea" siksi koska eihan joka paikassa ole samanlainen ilmasto. Meilla ainakin on nyt 20 astetta lampoa ja muu maa karsii lumimyrskyista) ja bandeja ei kiinnosta juuttua jonnekkin lumimyrskyyn keskella kiertuetta koska siinahan sitten menettaa rahaa, jne. Joten bandit harvemmin kiertelee tahan aikaan vuodesta. Kesalla sitten taas on keikkaa joka viikolle melkeen. Tama bandi joka nahtiin on kuitenkin Los Angelesin alueelta kotoisin, joten niita nyt ei kauheasti haittaa ajaa tanne, varsinkin kun meilla on samat kelit ja ajomatkaakin on vaan sellaset 2 tuntia. The Dickies on kyseessa oleva bandi, ja bandi onkin ollut kasassa jo 70-luvun. Tassa mun lemppari Dickies biisi: Oli hyva keikka, tosin olin vahan yllattynyt siita miten paljon porukkaa siella oli. Mutta toisaalta, vanha bandi + lauantai-ilta = ei mikaan ihme etta koko fanilauma oli paikalla. Robert osti mulle t-paidan, ja AINA kay niin etta meilla on samat t-paidat. Eri variset talla kertaa, onneks! Mutta niin se kait on, kun tykkaa samoista bandeista niin tulee valilla hommattua samoja paitoja. Ei siina mitaan, ollaan kun vanha aviopari, mutta ehka vaaaahan kuulimpi! Kello on nyt 10 aamulla, ja tiedan....mita ihmetta teen hereilla? En nyt jaksa vastata siihen kysymykseen, mutta siihen liittyy lisaa vapaaehtoistyota ja Robertin erikoisia tyoaikoja, ja ehka kirjotan mun eilisesta workshopista vahan viela tanaan. Nyt on kuitenkin aamupalan aika. Ja aamupalallahan tarkotan tietysti jotain niinkin epaterveellista kun mikropizza ja eilinen iso kola jonka kavin nappaamassa mukaani tuosta 7-Elevenista. Hei, oon lomalla. Sillon saa porsastella. Hyvaa iltaa/paivaa teille kaikille!

Los Angeles

No oho, on vahan kestanyt kirjottaa kyseisesta reissusta! En oo vaan kerennyt kun Robertilla on ollu kaikenlaisia erikoisia tyoaikoja ja mullakin on ollut yllattavan paljon menoa. Mutta tassa olisi nyt kuitenkin pieni wrap up yhdesta mukavasta keskiviikosta. Eli lahdettiin kolmestaan, mina, Robert ja yks meidan ystava Los Angelesiin paivaksi. Meilta menee ehka joku 2 tuntia ajaa sinne, eli aika lahella ollaan. Ensimmaisena kohteena meilla oli La Brean tervahaudat. La Brean tervahaudoilta on siis vedetty useampi jaakauden aikana elaneen elaimen luuranko, ja siella on pari viela tanakin paivana aktiivisena olevaa tervahautaa. Tervahaudat olivat siis sellaisessa isossa puistossa ja puistossa oli myos museo, jonne kyseiset luurangot viedaan naytille ja tutkittavaksi. Esilla oli sapelihammaskissoja (luit oikein; kissa, ei tiikeri. Museossa opittiin etta tiikeri ei ole oikea nimike naille elaimille), hirviosusia (pakko katsoa naita nimia wikipediasta, koska en oo koskaan kuullukkaan naita Suomeks :D), tylppakuonokarhuja, esiaikaisia hevosia, mammutteja ja mastodontteja (ja kolumbianmammutit ovat jotain aivan jarkyttavan isoa!) ja pari muutakin isoa elainta. Kaikista "pelottavin" mun mielesta on ehka Megatherium, eli jattimainen laiskiainen. Ne oli sellasia karhunkokosia laiskiaisia. Voitte varmaan kuvitella. Olin aivan innoissani kun paasin vihdoinkin kaymaan kyseisessa museossa. Mua on aina kiinnostanut elaimet ja miten eri elainlajit ovat kehittyneet aikojen myota, ja myos luut ja raajat ja niiden funktiot eri elaimissa. Ehka se on se syy minkatakia pyrin elainhoitajan hommiin. Muutenkin luut ovat sellainen asia mika kiehtoo. Oon vahan kade niille ketka niita kerailee! Tassa vahan kuvia Page museosta: Museon jalkeen huristeltiin Sunset Boulevardille. Oltiin paatetty syoda Rainbow'ssa. On jotenkin siistia etta kaikki nuo ikooniset paikat on vielakin pystyssa; Whiskey A Go Go, Rainbow, Roxy, Viper Room... Key Club ilmeisesti meni kiinni, koska jotain tosi douchen nakosta paikkaa siita oltiin tekemassa kun kaveltiin siita ohi. Rainbow oli jotenkin upee. Naki heti ettei kyseiselle paikalle olla tehty minkaanlaista entisointia, vaan paikan historia on sailynyt. Kun kavin ylakerrassa etsimassa vessaa, pystyin kuvitella kuinka takkuhiuksiset groupietytot polttivat tupakkaa ylakerran kaytavissa sillavalin kun klubissa soi rock n roll. Seinilla oli kuvia jotka muistuttivat menneista ajoista. Paikan omistaja oli siella, ja kuulemma mielellaan vastaa asiakkaiden kysymyksiin paikkaa koskien, mutta ei koskaan saatu mahdollisuutta kysya mitaan. John Belushi syo viimeisen ateriansa taalla, pyodassa numero 16, ja oltaisiin haluttu tietaa etta mika poyta oli numero 16. Meidan poydan ylapuolella oli kuva Lita Fordin pyllysta. Bonuksena oli tietysti se, etta ruoka oli hyvaa! Pitihan sita nyt yks kalja juoda kans, oltiinhan me sentaan Rainbow'ssa! Kun mahat oli vihdoin taynna, kruisailtiin pitkin Sunset Boulevardia, ja tuli pari hyvinkin tuttua paikkaa vastaan, kun onhan sita tullut kaytya pari kertaa aikasemmin, ja muutenkin naita paikkoja nakee aina tv:sta. Oli jotenki kiva ajaa niinkin pitkaa ja kuuluisaa katua pitkin. Koska me kolme ollaan vinyylinortteja, niin paadyttiin Amoeba Music-levykauppaan. Jos nyt oon kuullut ihan oikein niin se on Pohjoisamerikan isoin levyliike, ja niilla on kolme liiketta. Tama Hollywoodin liike nyt ainakin oli isoin levykauppa missa oon itse kaynnyt. Se oli nyt ehka enemmankin levyjen supermarket. Ei meinattu ensin edes loytaa mitaan, mutta lopulta Robert sai mukaan Dictatorsin Bloodbrothers lp:n ja ma loysin vihdoinkin Jawbreakeria lp:na. Albumi nimelta Unfun. Oltaisiin voitu kierrella tata levyjen supermarkettia varmaan tuntikausia mutta kukaan meista ei oikeen jaksanut, niin lahdettiin pois. Tarkotus oli kayda viela Walk of Fame'lla, ksoka meidan ystava ja kuski ei ollut koskaan kaynnyt. Robertin kanssa ollaan kayty kerran. Ikava kylla, parkkipaikkoja oli tosi vaikea loytaa, ja kaikki maksulliset paikat oli 10 dollaria, eika ketaan huvittanut maksaa niin paljon. Muutenkin kello oli jo 8 illalla, ja haluttiin paasta kotiin ihmisten ajoissa, joten pitkan parkkipaikanetsinnan jalkeen paatettiin lahtea ajamaan kotiinpain. Onneksi L.A on niin lahella, etta uutta reissua sinne voi jo suunnitella! Oli erittain mukava paiva! Sellaista siis Losista.

Museopaiva ja Los Angeles unelmia.

Tanaan tuli vahan kuntoiltua. Pyorailin kaverin kanssa 3.3 mailia Balboa Parkiin ja 3.3 mailia takasin. Eli yhteensa 6.6, ja kun kaannan nuo mailit kilometreiksi, niin siina sanotaan etta ollaan tanaan pyorailty yhteensa 10 kilometria. Eli aika hyvin! Tiistaisin San Diegon laanin asukkaat paasee ilmaiseksi Balboa Parkin museoihin, joten kaytiin San Diego Natural History museossa seka Ruben H. Fleet Science Centerissa. Tuonne Nat Histroyyn oon halunnut jo pidemman aikaa, joten olin aika innoissani siita etta juuri se museo oli tanaan ilmanen. Harmi vaan etten paassyt oikeen perille siita etta missa ne kaikki taytetyt elaimet on. No, sain ainaki opittua vahan uutta tietoa dinosauruksista, seka nain tosi upean kokoelman paakalloista. Ja ah, niilla oli oikeen mahtava kokoelma jyrsijoiden kalloja! Tykkaan kayda tuollaisissa paikoissa. Nat Historyn jalkeen pidettiin pieni picnic lounas ja siita jatkettiin tuonne Science Centeriin. Siella oli ihan hirveasti lapsia kiljumassa, joten ei kauheasti jaksettu kierrella kyseista paikkaa. Mutta kaytiin katsomassa IMAXissa sellanen pieni dokumentti kun Unseen Worlds (vai olikohan se Unknown Worlds? jotain sinnepain kuitenkin!) joka kertoi elamasta ja ilmioista mita me ei paljaalla silmalla nahda, esimerkiksi sellaiset asiat mitka ovat meille liian nopeita (tiesitteko etta sudenkorennot voi lentaa ylosalaisin ja myos takaperin?!), liian hitaita (ruohon kasvu, esimerkiksi), liian pienta (voitte varmaan arvata mita kaikkea jannittavaa tassa osiossa naytettiin) tai meille kokonaan nakymattomia (erilaiset aallot ja sateilyt.) Oli siis todella kiinnostavaa! Nyt oon ihan puhki, vasyttaa mutta pitais tehda jotain ruokaa ja leikkia tassa rottienkin kanssa. Huomenna suuntana Los Angeles, ja nyt tietysti unohdin ladata sen kameran akun talle paivalle, joten koitan muistaa sen sitten huomiselle. Los Angeleissa ajateltiin kayda La Brean tervahaudoilla, Walk of Fame'lla tahtia katselemassa ja luonastamassa Rainbow'ssa. Jannaa! Mua huvittais kayda sellasessa liikkeessa kun Necromance katsomassa luita ja sailottyja elaimia, mutta ketaan muuta ei taida kyseinen liike kiinnostaa. Museum of Death on myos sellainen paikka missa haluttaisiin Robertin kanssa kayda, joten saa nahda paastaanko sinne asti huomenna. Niin ja Los Angelesista puheenollen, sain tanaan liput Conan O'Brienin nauhoitukseen! Eli parin viikon paasta on LA taas suuntana. Ihan kivaksihan tama loma muuttui loppujenlopuksi! Harmi etta joudun tekemaan lisaa paperihommia talla viikolla, mutta sitten voi taas huvitella lisaa. Morrrrjens. Koitanpa nyt huomenna laittaa sitten niita kuvia. Ehka.

hoh.

Jotenkin vahan harmittaa mainostella tata facebookin avulla, silla mulla on siella ehka eniten kuitenkin kavereita taalta Amerikanmaalta. Ja kun katselen noita statseja, niin suurin osa lukijoista (tai "lukijoista", eihan ne tata pysty lukea) on kuitenkin taaltapain. Kurjaa, mutten viitsi nyt kuitenkaan alkaa pitamaan tata Englanniksi. Eikohan ne mun kaverit tieda missa ma menen ja milloinkin, oon kuitenkin aika hyvaa ilmottelemaan olinpaikoistani ja kertomaan kuulumiseni niille keta ne kiinnostaa. Eri asia kuitenkin kun oma perhe asuu kaukana, ja siellapain saattaa olla muutama kaverikin keta saattaa kuulumiset kiinnostamaan. Tosin jos joku ylaasteaikainen perseennuolija sattuu tata lukemaan, niin yyyaaahh. Toivotaan ettei kukaan sellainen tata kuitenkaan lue. Niin ja mistapa nuo tietaisivat etta kyseessa olen edes mina. Etta nyt lopetan itseni imartelun ja alan kokkaamaan. Kellohan on jo dinner time taalla meilla, eli 5.45 illalla. Ruokaa ja pari Sinkkuelamaa jaksoa ja sitten rottailua. Toivotaan ettei toi Willien haava nyt repea...

Kivaa!

No heipa hei taas jalleen kerran. Toivottavasti edes joku lukee tata. Sitahan varten tama on taalla. Viikonloppu tuli ja meni, ja nyt on maanantai. Mutta ihan kiva sellainen, ainakin mulle, lomailijalle. Perjantaina uusittiin Robertin kanssa meidan elaintarhakortit. Eli nyt paastaan koko vuoden elaintarhaan niin paljon kun huvittaa! Meilla on aikasemminkin ollut tallaiset kortit, ja me asutaan kuitenkin tosi lahella elaintarhaa niin siella tulee kaytya useamman kerran vuodessa. San Diegolla on yksi maan parhaimmista elaintarhoista, enka yhtaan ihmettele miksi. Paljon uutta oli lisatty sitten viime kerran kun kaytiin, esimerkiksi koaloilla on nyt isompi ja parempi piha, pussiahmat ovat uusi lisays (aivan ihania!), ja muutenkin siella oli paljon uutta nahtavaa. Sitapaitsi oltiin siella vahan myohemmin joten paastiin nakemaan koalat hereilla, ja moni muukin elain joka nukkuu paivaunia oli hereilla, ja oli kiva kuulla elainten aania pimealla. Niin ja hei, kaljaakin saa meidan elaintarhassa! Paikallista jopa, joten pitihan sita nyt yksi Stone-panimon Pale Ale maistaa siina tarhaa kierrellessa! Paadyttiin elaintarhan jalkeen Lucha Libre-nimiseen Meksikolaiseen ravintolaan. Suosittelen etta etsitte kasiinne Man Vs. Food sarjan San Diego jakson. Katsokaa itse, niin naette minkalaista herkkua sielta saa. Se on sellanen San Diego staple, eli sinne ohjataan jokainen taalla ensikertaa kayva. Parissa baarissakin kaytiin pyorahtamassa, muutamassa sellasessa missa ei olla pitkaan aikaan kayty. Oli mukavaa. Tanaan, maanantaina, oonkin kaynnyt rannalla. Del Marin rannalla. Taalla oli vahintaan 20 astetta lampoa tanaan, joten liityin kaverin seuraan. Kaytiin vahan kavelemassa ja nain pari merielaintakin. Kuolleita tosin. Mutta kuitenkin aika jannittavaa aina kun nakee jotain sen tyyppista. Rannalle oli ajautunut pieni, kuollut rausku ja pari jonkun sortin ravun peraa. Jannaa! Mua ainakin kiinnostaa aina kaikki tuollanen. Harmittaa ettei ollut muovipussia tms mukana. Se rauskuhan olisi tietysti lahtenyt mukaan ja joutunut jonkinlaiseen purkkiin muuten.... No, pitaneet varautua paremmin tasta lahtien! Ja kun kerran oltiin samalla alueella, niin pyorahdettiin Robertin tyopaikalla! Sopivasti paasi mies tauolle ja istuskeltiin varjossa yhdessa hetken. Olipa muuten komea mies siella tiskin takana. En ole edes aikasemmin huomannut miten upeet pulisongit mun miehella on! Kylla kelpaa. Nyt illemmalla kun Robert paasee toista, ajateltiin kavasta meidan maanantaibaarissa. Kylla, meilla on eri baareja eri viikonpaiville. Ould Sod on sellanen ihana, pieni Irlantilainen pubi, jonka omistaa vanhempi Irlantilainen mies. Siella on maanantaisin halvat tuopit ja ilmanen jukeboksi. Ihanan hiljaista myos, etta pystyy ihan rauhassa keskustelemaan. Paria kaveria ollaan pyydetty mukaan tana maanantaina, joten saa nahda jos kukaan ilmaantuu paikalle. Kerron vaikka joku toinen kerta missa me kaydaan muina paivina. Ei nyt silla etta me joka paiva kaytaisi jossain, mutta on ihan kiva kun on eri paiville eri paikka, ettei aina kayda samoissa. Nyt joudun lahtea etsimaan taydellista sukkaa. Nimittain meidan Wilhelminalla on ISO haava kasvaimessa, ja vaikka se nyt tanaan onki vahan paremman nakoinen kun eilen, niin hirvittaa mahdollisuus siita etta se repii sen auki uudestaan. Pikkunen joutui nukkua sukka hameena viime yon, ja vasta tunti sitten otin sukan pois. Nyt ei meinaa mikaan sukka sopia kunnolla, mutta onneksi ressu on nyt nukkumassa, niin ehkei sukkaa tarvita. Kunhan muistan tarkistaa valilla ettei haavaa revita. Kurjaa etta tyttorotille tulee noita kasvaimia. Jos joskus hankin tyttopentuja, niin vien ne takuulla leikattavaksi. Kasvainten mahdollisuus pienenee 80 prosentilla, eli kannattaa. Mut tama oli nyt tassa talla kertaa. Pitaisi ehka paivittaa kuvien kera, eihan taman lukeminen nyt muuten varmaan ole kauhean jannaa. Kunhan muistan ladata kameran akun, niin alan laittaan tanne kuvia. Terrrrrrrve ja heipahei!

Uusi vuosi.

Sehan pyrahti nopeasti. Ja taas onnistuttiin viettamaan oikeen mukava sellainen. Mina, mies ja naapuri mentiin kaverin luo, ja siella oli oikeen kunnon tarjoilu. Herkkuja oli niin etta juhlavaki valitteli kotimatkalla sita kun oltiin syoty liikaa. Naapuria oksetti jopa. Sanoisin etta tama on merkki onnistuneesta ruokatarjoilusta. Juhlan emanta yritti viela tyrkyttaa lisaa ruokaa meille ennen kun lahdettiin kotiin. Mutta olihan siella muutakin kivaa kun pelkkaa ruokaa. Shamppanjaa ja kaljaa, sadetikkuja ja karaokea. Oli oikeen hauskaa viettaa ihan vaan pienella porukalla. Eika naapuritkaan valittaneet vaikka karaokea vedettiin kolmeen asti! Ihan kiva. Ai niin, unohdin mainita kaikista parhaimman jutun: Jello Shots. Monet ovat varmasti nahneet sellaisia elokuvissa tms. No, se on ihan oikea juttu taalla. Niita tehtiin toissapaivana ja eilen saatiin sitten maistella niita. Tehtiin kirsikan makuisia vodka jello shotteja ja persikan makuisia rommi shotteja. Ai etta. Niita oli varmaan joku 30 kappaletta, ja ihan neljastaan kumottiin jokaikinen niista. Luulisi siis etta tanaan olisi ihan jarkyttava olo, mutta tekstin alussa mainittava ruokatarjoilu taisi vahan pelastaa kuitenkin. Paata kuitenkin sarkee vahan ja suuta kuivaa, mutta molemmat ratkaistaan tuolla gallonan vesipullolla joka istuu tassa vieressa! Meilla viime vuosi alkoi tosi huonosti kun Nixon-rottamme piti lopettaa tammikuun neljas paiva, ja viime vuosi myos loppui ikavasti Ellis-rotan lopettamisella. Mutta siihen valiin mahtui kuitenkin tosi paljon kivaa. Esimerkiksi mun haat! Se oli tietysti vuoden kohokohta. Mun mies ei oo kauhee herkistelija, mutta sina paivana sekin huokaili sita miten ihana paiva oli ollut. Siita tietaa etta on ollut onnistunut paiva. Valmistuin myos nyt kesalla, mutta alkaa kysyko etta mikska ma valmistuin. En yhtaan mikskaan. Mutta joku Language Arts & Communications tutkinto mulla on. Se tarkottaa vaan sita etta luin paljon tiettyyn kategoriaan kuuluvia kursseja. Kuulemma tuollaisella tutkinnolla kuitenkin saa jotain aikaseks, mulla pitaisi olla paremmat mahdollisuudet saada toita sen takia. Sitten kun se aika tulee, siis. Mentiin mun valmistujaisten kunniaks pizzalle, ja sehan kelpas mulle oikeen hyvin. Robert taytti 30 kesalla, joten aika paljon juhlia oli. Kaytiin kahdestaan Las Vegasissa juhlistmassa, ja juhlan kunniaksi otettiin vahan parempi hotellihuone. Eli sellanen missa oli poreallas huoneessa. Siella tuli vietettya paljon aikaa kaljan ja saippuakuplien kera. Vuoden toinen puoli oli erittain kurja kuitenkin. Koulussa meni TODELLA huonosti, ja opintotuki jai saamatta ja meilla oli aika koyhaa. Onneksi kuitenkin mulla on sellaiset ihanat isovanhemmat ketka auttoivat kaikista koyhimman hetken yli. En tieda miten olisin jaksanut ilman isovanhempien avustusta. Alkoi jo vahan masentamaan se tilanne. Vaikka tama vuosi alkaa aika samanlaisissa merkeissa, olen kuitenkin hyvin toiveikas tasta vuodesta. Sehan on kuitenkin vasta alkanut, ja elamahan on vahan sita mita siita tekee, niin nyt voi taas alottaa alusta ja koittaa menna eteenpain vahan paremmalla asenteella. Katsotaan jos onnistuu. Tiedan kuitenkin etta kohta meidan on sanottava hyvastit Wilhelmina-rotalle, ja ajatus siita ahdistaa ja itkettaa, mutta sehan ei katso aikaa. Kun on mentava niin on mentava. Onneksi meidan pojat on kaikki viela sen verran nuoria etta tata asiaa niiden kannalta mietitaan vasta tahan aikaan ens vuonna! Hyvaa uutta vuotta teille!